Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
Nyt on voimia valmiina levittämään hävitystä kaikkialle heti, kun Jumala sen sallii. {AO8<br />
120.1}<br />
Niitä, jotka kunnioittavat Jumalan lakia, on syytetty rangaistustuomioiden<br />
aiheuttamisesta maailmalle, ja heitä tullaan pitämään syyllisinä hirvittäviin luonnonmullistuksiin<br />
sekä ihmisten keskeiseen taisteluun ja veren-vuodatukseen, jotka täyttävät<br />
maailman kurjuudella. Viimeistä varoitusta seurannut voima on saanut jumalattomat<br />
raivoihinsa. Heidän vihansa on syttynyt kaikkia kohtaan, jotka ovat vastaanottaneet<br />
sanoman, ja saatana nostattaa vihan ja vainon hengen yhä kiihkeämmäksi. {AO8 120.2}<br />
Kun Jumalan läsnäolo viimein otettiin pois Juudan kansalta, papit ja kansa eivät tienneet<br />
sitä. Vaikka he olivat saatanan hallinnassa, mitä pahimpien ja inhottavimpien intohimojen<br />
vallassa, he kuitenkin pitivät itseään Jumalan valittuina. Temppelipalvelusta jatkettiin,<br />
uhreja uhrattiin saastutetuilla alttareilla ja päivittäin rukoiltiin Jumalan siunausta kansalle,<br />
joka oli syyllinen Jumalan rakkaan Pojan vereen ja joka koetti surmata hänen palvelijansa ja<br />
apostolinsa. Niin myös silloin, kun pyhäkön peruuttamaton päätös on julistettu ja maailman<br />
koh-talo ikuisesti ratkaistu, maan asukkaat eivät tiedä sitä. Kansa josta Jumalan Henki on<br />
lopullisesti poistunut, jatkaa uskonnon ul-konaisten muotojen noudattamista, ja se<br />
saatanallinen into, minkä pahuuden ruhtinas herättää totuuden vihollisissa, näyttää<br />
samanlaiselta kuin into Jumalan puolesta. {AO8 120.3}<br />
Kuolemantuomio määrätään uskollisille<br />
Kun sapatti on tullut erityiseksi riitakysymykseksi kaikkialla kris-tikunnassa ja kirkolliset<br />
sekä maalliset viranomaiset ovat yhdis-tyneet pakkokeinoin saattamaan voimaan sunnuntain<br />
viettoa, se pieni vähemmistö, joka itsepintaisesti kieltäytyy myöntymästä yleiseen<br />
vaatimukseen, tulee laajan tuomitsemisen kohteeksi. Vaaditaan, ettei niitä harvoja, jotka<br />
vastustavat kirkon säädöstä ja valtion lakia, pitäisi suvaita, sillä on parempi antaa heidän<br />
kärsiä kuin syöstä kokonaisia kansoja sekasortoon ja laittomuuteen. Kansan hallitusmiehet<br />
käyttivät samaa todistustapaa Kristusta vastaan yhdeksäntoista vuosisataa sitten. »Teille on<br />
parempi», salakavala Kaifas sanoi, »että yksi ihminen kuolee kansan edestä, kuin että koko<br />
kansa hukkuu» (Joh: 11: 50). Tämä peruste tulee näyttä-mään ratkaisevalta, ja lopuksi<br />
julkaistaan asetus niitä vastaan, jotka pyhittävät sapattia neljännen käskyn mukaan. Tämä<br />
asetus julistaa heidät ankarimman ran-gaistuksen ansainneiksi ja antaa kansalle vapauden<br />
määrätyn ajan kuluttua surmata heidät. Katolilaisuus vanhassa maailmassa ja<br />
luopioprotestanttisuus uudessa tulevat noudattamaan samaa menetelmää niitä kohtaan, jotka<br />
kunnioittavat kaikkia Jumalan käskyjä. {AO8 120.4}<br />
Jumalan kansa on silloin joutuva siihen ahdingon ja tuskan hetkeen, jota profeetta<br />
nimittää Jaakobin ahdistuksen ajaksi. »Näin sanoo Herra: Pelon huudon me kuulemme: on<br />
hirmu, ei rauha! - Miksi ovat kaikki kasvot käyneet valjuiksi? Voi! Suuri on se päivä, ei ole<br />
sen kaltaista. Se on Jaakobille ahdistuksen aika, mutta hän on pelastuva siitä» (Jer. 30: 5-<br />
7). {AO8 121.1}<br />
424
Change language