Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
Mutta huolimatta kaikista sun-nuntain pyhyyden vakiinnuttaniisyrityksistä paavin<br />
kannattajat itsekin julkisesti tunnustivat, että sapatin perustana oli Jumalan arvovalta ja että<br />
sen tilalle asetettu pyhäpäivä oli inhimillistä alkuperää. Kuudennellatoista vuosisadalla<br />
katolinen kirkolliskokous julisti selvästi: »Muistakoot kaikki kristityt, että Jumala pyhitti<br />
seitsemännen päivän, eivätkä sitä ole hyväksyneet ja pitäneet pyhänä ainoastaan juutalaiset<br />
vaan kaikki muutkin, jotka ovat palvelevinaan Jumalaa, vaikka me kristityt olemme<br />
vaihtaneet heidän sapattinsa Herran päivälle.»391 Ne, jotka peukaloivat Jumalan lakia, eivät<br />
olleet tietämättömiä työnsä laadusta. Ehdoin tahdoin he asettivat itsensä Jumalan<br />
yläpuolelle. {AO8 85.2}<br />
Etiopian sapattia viettävä kirkko ja Rooma<br />
Sattuvan esimerkin Rooman me-nettelystä niitä kohtaan, jotka eivät ole yhtä mieltä sen<br />
kanssa, saamme, kun otamme huomioon, miten kauan ja verisesti se vainosi valdolaisia,<br />
joista muutamat olivat sapatin viettäjiä. Oli muitakin, jotka samoin kärsivät sapattikäskyn<br />
noudattamisen tähden. Erikoisen merkityksellinen on Etiopian eli Abessinian kirkon<br />
historia. Pimeän keskiajan hämäryydessä Keski-Afrikan kristityt katosivat näkyvistä, ja<br />
maailman unohtamina he saivat useiden vuosisatojen aikana vapaasti harjoittaa uskoaan.<br />
Mutta lopulta Rooma sai tiedon heidän olemassaolostaan, ja pian Abessinian keisari<br />
viekoiteltiin tunnustamaan paavi Kristuksen sijaiseksi. Sitten tuli muita myönnytyksiä.<br />
Annettiin määräys, joka ankarien rangaistusten uhalla kielsi sapatin viettämisen.392 Mutta<br />
paavillinen sortovalta tuli pian niin kiusalliseksi ikeeksi, että abessinialaiset päättivät<br />
vapautua siitä. Hirmuisen taistelun jälkeen paavin kannattajat karkotettiin heidän asumaalueiltaan<br />
ja vanha usko asetettiin ennalleen. Seurakunnat iloitsivat vapaudestaan, eivätkä ne<br />
koskaan unohtaneet sitä läksyä, minkä ne olivat oppineet Rooman petollisuudesta, uskonkiihkosta<br />
ja sortovallasta. Abessinialaiset olivat tyytyväisiä eläessään eristetyssä<br />
valtakunnassaan muulle kristikunnalle tuntemattomina. {AO8 85.3}<br />
Afrikan kristityt viettivät sapattia samalla tavalla kuin paavillinen kirkko oli sitä viettänyt<br />
ennen täydellistä luopumistaan. Pyhittäessään seitsemännen päivän Jumalan käskylle<br />
kuuliaisina he pidättyivät sunnuntaityöstä kirkon tavan mukaan. Kun Rooma sai ylivallan,<br />
se tallasi Jumalan sapatin jalkoihinsa korottaakseen omaansa, mutta Afrikan seurakunnat,<br />
jotka olivat kätkettyinä lähes tuhat vuotta, eivät olleet mukana tässä luopumuksessa.<br />
Jouduttuaan Rooman vallan alle nämä seurakunnat pakotettiin syrjäyttämään oikea sapatti ja<br />
ko-rottamaan väärä. Mutta heti kun ne saivat takaisin riippumattomuutensa, ne alkoivat<br />
jälleen noudattaa neljättä käskyä.393 {AO8 86.1}<br />
Nämä menneen ajan tapahtumat ilmaisevat selvästi Rooman vihamielisyyden oikeaa<br />
sapattia ja sen puolustajia kohtaan sekä ne keinot, joita se käyttää oman aikaansaannoksensa<br />
korottamiseen. Jumalan sana opettaa, että nämä näyt tulevat toistumaan, kun<br />
roomalaiskatolilaiset ja protestantit liittyvät yhteen sunnuntain korottamiseksi. {AO8 86.2}<br />
397
Change language