Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
Tuhansia heitettiin vankeuteen ja surmattiin, mutta toisia astui esiin täyttämään heidän<br />
paikkansa. Kristus vahvisti niitä, jotka joutuivat uskonsa tähden kärsimään<br />
marttyyrikuoleman, ja luki heidät voittajien joukkoon. He olivat taistelleet hyvän taistelun,<br />
ja Kristuksen saapuessa he saavat vastaanottaa kirkkauden kruunun. Heidän kohtaamansa<br />
kärsimykset lähensivät heitä toisiinsa ja Lunastajaansa. Heidän elämänsä esimerkki ja<br />
heidän kuolemansa todistus merkitsivät jatkuvaa todistusta totuuden puolesta; ja kun vähiten<br />
saatettiin odottaa, saatanan alamaiset jättivät hänen palvelemisensa ja astuivat Kristuksen<br />
lipun alle. {AO7 32.1}<br />
Pakanuus soluttautuu kristinuskoon<br />
Tämän vuoksi saatana suunnitteli tehostaa taisteluaan Jumalan hallitusta vastaan<br />
asettamalla oman lippunsa kristilliseen seurakuntaan. Jos Kristuksen seuraajat<br />
onnistuttaisiin pettämään ja heitä voitaisiin estää miellyttämästä Jumalaa, niin heidän<br />
voimansa, mielenlujuutensa ja kestävyytensä pettäisivät ja he muodostaisivat helpon<br />
saaliin. {AO7 32.2}<br />
Suuri vastustaja yritti nyt saavuttaa viekkaudella sen, mitä hän ei ollut onnistunut<br />
saamaan väkivalloin. Vaino lakkasi, ja sen sijaan astuivat ajallisen menestyksen ja maallisen<br />
kunnian vaaralliset viettelykset. Epäjumalanpalvelijat omaksuivat osan kristillisestä uskosta,<br />
vaikka he samalla hylkäsivät toisia tärkeitä totuuksia. He tunnustivat vastaanottavansa<br />
Jeesuksen Jumalan Poikana ja uskovansa hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa, mutta<br />
heillä ei ollut todellista synnintuntoa eivätkä he tunteneet tarvitsevansa parannusta tai<br />
sydämen muutosta. Tehtyään omalta puoleltaan myönnytyksiä he ehdottivat, että kristityt<br />
tekisivät samoin, jotta kaikki voisivat yhtyä uskossaan Kristukseen. {AO7 32.3}<br />
Hirvittävä vaara uhkasi nyt seurakuntaa. Tämän rinnalla vankeus, kidutukset, tuli ja<br />
miekka olivat olleet siunauksia. Muutamat kristityistä seisoivat lujina. He selittivät, etteivät<br />
voineet ryhtyä sovitteluihin. Toiset taas suositelivat, että muutamista uskonkohdista<br />
luovuttaisiin tai niitä mukailtaisiin ja liityttäisiin niihin, jotka olivat omaksuneet osan<br />
kristinuskosta. Heidän mielestään näin saatettaisiin helpottaa viimeksimainittujen täydellistä<br />
kääntymistä. Tämä oli syvän tuskan aikaa Kristuksen uskollisille seuraajille.<br />
Valekristillisyyden viittaan pukeutuneena saatana oli hiipimässä seurakuntaan turmellakseen<br />
sen uskon ja kääntääkseen mielet pois totuuden sanasta. {AO7 32.4}<br />
Useimmat kristityistä suostuivat lopulta alentamaan tasoa, ja kristinusko ja pakanuus<br />
solmivat keskenään liiton. Vaikka epäjumalien palvelijat väittivät olevansa kääntyneitä ja<br />
liittyivät seurakuntaan, he siitä huolimatta riippuivat kiinni epäjumalanpalveluksessaan<br />
vaihtaen vain palvontansa kohteet Jeesuksen, Marian ja pyhimysten kuviin.<br />
Epäjumalanpalveluksen löyhkäävä hapatus, jota tällä tavoin pääsi seurakuntaan, jatkoi<br />
turmiollista työtään. Epäterveet opit, taikauskoiset juhlamenot ja epäjumaliset seremoniat<br />
saivat jalansijaa seurakunnan uskonkäsityksissä ja jumalanpalveluksessa. Kristuksen<br />
seuraajien liittyessä epäjumalanpalvelijoihin kristinusko turmeltui ja seurakunta menetti<br />
23
Change language