Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
Luku 1—Ennustus Maailmanloppu<br />
»Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi<br />
salattu. Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja<br />
piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta; ja he kukistavat sinut maan tasalle ja<br />
surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sentähden ettet<br />
etsikkoaikaasi tuntenut» (Luuk. 19: 42-44). {AO7 11.1}<br />
Öljymäen harjalta Jeesus katseli Jerusalemia. Hänen eteensä oli avautunut kaunis ja<br />
rauhaisa näky. Oli pääsiäisen aika, ja kaikista maista Jaakobin lapset olivat kerääntyneet<br />
sinne viettämään suurta kansallista juhlaa. Puuja viinitarhojen sekä pyhiinvaeltajani telttojen<br />
peittämien vihreiden rinteiden keskeltä kohosivat pengerretyt kukkulat sekä Israelin<br />
pääkaupungin komeat palatsit ja jykevät linnoitukset. Siionin tytär näytti sanovan ylpeänä:<br />
»Minä istun kuningattarena, enkä ole surua näkevä» ja pitävän itseään yhtä rakastettavana ja<br />
taivaan suosiossa olevana kuin vuosisatoja aikaisemmin kuninkaallisen laulajan laulaessa:<br />
»Kauniina kohoaa, kaiken maan ilona - - Siionin vuori, suuren kuninkaan kaupunki» (Ps.<br />
48: 3). Temppelin suurenmoiset rakennukset näkyivät selvästi Öljymäelle. Laskevan<br />
auringon säteet valaisivat sen lumivalkeita marmorimuureja ja välkehtivät sen kultaisessa<br />
portissa ja tornien huipuissa. »Täydellinen kauneudessa» oli tämä Juudan kansan ylpeys.<br />
Kuka Israelin lapsi saattoi katsella tuota näkyä tuntematta ihailun ja ilon väreitä sielussaan!<br />
Mutta aivan toiset ajatukset täyttivät Jeesuksen mielen. »Ja kun hän tuli lähemmäksi ja näki<br />
kaupungin, itki hän sitä» (Luuk. 19: 41). Hänen voitokkaan saapumisensa aiheuttaman<br />
riemun keskellä, palmunoksien huojuessa, iloisten hoosiannahuutojen kaikuessa kukkuloilla<br />
ja tuhansien äänten julistaessa hänet kuninkaaksi, maailman Lunastaja oli äkkiä joutunut<br />
käsittämättömän surun valtaan. Hän, Jumalan Poika, Israelin luvattu Messias, joka<br />
voimallaan oli voittanut kuoleman ja kutsunut sen vangit haudan pimeydestä, oli puhjennut<br />
kyyneliin, ei tavallisen murheen painosta vaan ankaran, hillitsemättömän hädän<br />
pakottamana. {AO7 11.2}<br />
Kristus itkee Jerusalemia<br />
Hän ei itkenyt itsensä tähden, vaikka tiesikin hyvin, mihin hänen askelensa johtaisivat.<br />
Hänen edessään oli Getsemane, lähestyvän kuolemantuskan näyttämö. Näkyvissä oli myös<br />
lammasportti, jonka kautta vuosisatojen aikana uhriteuraat oli kuljetettu ja jonka kautta<br />
hänetkin pian kuljetettaisiin »niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään» (Jes. 53: 7). Kaukana<br />
ei ollut myöskään Golgata, ristiinnaulitsemisen paikka. Polulle, jota Jeesus pian astuisi,<br />
lankeaisi kauhistuttava pimeys, kun hän antaisi sielunsa uhriksi synnin tähden. Näiden<br />
näkyjen ajatteleminen ei kuitenkaan ollut syynä siihen varjoon, joka lankesi Jeesuksen ylle<br />
tuona ilon hetkenä. Mikään hänen oman yliinhimillisen tuskansa aavistelu ei synkentänyt<br />
hänen epäitsekästä mieltään. Hän itki Jerusalemin tuhansia tuomittuja itki niiden sokeutta ja<br />
paatumusta, joita hän oli tullut siunaamaan ja pelastamaan. {AO7 12.1}<br />
6
Change language