Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
Määrätyn ajan saarnaaminen tuomion alkamisen hetkeksi ensimmäistä sanomaa<br />
julistettaessa oli Jumalan määräämä. Tämän sanoman perustuksena olevassa profeetallisten<br />
aikakausien laskennassa, joka osoitti 2300 päivän päättyneen syksyllä 1844, ei ole virhettä.<br />
Uudistetut yritykset löy tää uusia ajankohtia profeetallisten aikakausien alulle ja lopulle ja<br />
näiden mielipiteiden tukemiseksi esitetyt väärät päätelmät eivät ainoastaan johda ihmisiä<br />
pois nykyisestä totuudesta vaan saattavat heidät halveksimaan kaikkia ennustusten<br />
selittämisyrityksiä. Mitä useammin Kristuksen tulemiselle asetetaan määrätty aika ja mitä<br />
laajemmalla alueella sitä opetetaan, sitä paremmin menettely sopii saatanan tarkoituksiin.<br />
Ajan mentyä ohi hän herättää pilkkaa ja ylenkatsetta ajan määrääjiä kohtaan ja siten<br />
häpäisee myös vuosien 1843 ja 1844 suurta adventtiliikettä. Ne, jotka jatkavat tätä väärää<br />
menettelytapaa, määräävät lopulta liian kaukana tulevaisuudessa olevan ajan Kristuksen<br />
tulemiselle. Tämä johtaa heidät väärään varmuuteen, ja monet huomaavat erehdyksensä<br />
liian myöhään. {AO7 388.2}<br />
Miksi Herran tulo viipyy?<br />
Muinaisen Israelin historia valaisee sattuvasti adventistien kokemusta. Jumala johti<br />
kansaansa adventtiliikkeessä, niin kuin hän johti Israelin lapsia pois Egyptistä. Heidän<br />
uskoaan koeteltiin suuressa pettymyksessä kuten Israelilaisten uskoa Punaisen meren<br />
rannalla. Jos he olisivat jatkuvasti luottaneet siihen johtavaan käteen, joka oli ollut heitä<br />
ohjaamassa heidän aikaisemmassa kokemuksessaan, he olisivat nähneet Jumalan<br />
pelastuksen. Jos kaikki, jotka työskentelivät yhteisvoimin vuoden 1844 liikkeessä, olisivat<br />
vastaanottaneet kolmannen enkelin sanoman ja julistaneet sitä Pyhän Hengen voimassa,<br />
Herra olisi auttanut heitä voimallisesti. Valovirta olisi vuodatettu maailman ylle. Maan<br />
asukkaita olisi varoitettu vuosia sitten, päättävä työ olisi tehty ja Kristus olisi tullut<br />
pelastamaan kansansa. {AO7 388.3}<br />
Jumalan tahto ei ollut, että Israelin lapset vaeltaisivat neljäkymmentä vuotta erämaassa.<br />
Hän halusi viedä heidät suoraan Kanaanin maahan ja tehdä heistä siellä pyhän, onnellisen<br />
kansan. Mutta he eivät voineet päästä sinne epäuskon tähden (Hebr. 3: 19). Luopumuksensa<br />
tähden he hukkuivat erämaassa, ja toinen sukupolvi nousi ottamaan haltuunsa luvatun maan.<br />
Samoin ei ollut Jumalan tahto, että Kristuksen tuleminen viipyisi niin kauan ja hänen<br />
kansansa jäisi niin moneksi vuodeksi tähän synnin ja surun maailmaan. Mutta epäusko erotti<br />
nämä ihmiset Jumalasta. Kun he kieltäytyivät tekemästä työtä, jonka hän oli heille<br />
määrännyt, hän herätti toisia julistamaan sanomaa. Laupeudessaan maailmaa kohtaan Jeesus<br />
viivyttää tulemistaan, niin että syntiset saavat tilaisuuden kuulla varoituksen ja löytää<br />
hänessä suojan, ennen kuin Jumalan viha vuodatetaan. {AO7 389.1}<br />
Totuuden julistajien vastuunalainen tehtävä<br />
Nyt niin kuin ennenkin sellaisen totuuden julistaminen, joka nuhtelee ajan synneistä ja<br />
erheistä, herättää vastustusta. »Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule<br />
valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi» (Joh. 3: 20). Nähdessään, etteivät voi<br />
312
Change language