Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
Oi, jospa se olisi vieraan ääni! Jeesus sanoo: »Kun minä kutsuin ja te estelitte, kun ojensin<br />
kättäni eikä kenkään kuunnellut, vaan te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani, ette<br />
suostuneet minun nuhteisiini, niin minäkin nauran teidän hädällenne» (Sanani. 1: 24-26).<br />
Tämä ääni herättää muistoja, jotka he mielellään hävittäisivät - halveksittuja varoituksia,<br />
hylättyjä kutsuja ja laiminlyötyjä tilai-suuksia. {AO8 145.2}<br />
Ylösnousseiden joukossa ovat nekin, jotka pilkkasivat Kristusta hänen nöyryytyksensä<br />
hetkenä. Järkyttävällä voimalla tulee heidän mieleensä, kuinka tuo viaton Kärsijä<br />
vannottavalle ylimmäiselle papille selitti: »Tästedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan<br />
Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä» (Matt. 26: 64). Nyt he näkevät<br />
hänet kirkkaudessaan ja he tulevat vielä näkemään hänen istuvan Voiman oikealla<br />
puolella. {AO8 146.1}<br />
Ne, jotka pilkkasivat häntä siitä, että hän sanoi olevansa Jumalan Poika, ovat nyt<br />
äänettöminä. Siellä on ylpeä Herodes, joka teki pilaa hänen kuninkuudestaan ja käski<br />
pilkkaavien sotilaiden kruunata hänet kuninkaaksi. Siellä ovat myös ne miehet, jotka saastaisilla<br />
käsillään panivat hänen ylleen tulipunaisen vaipan, hänen pyhään päähänsä<br />
orjantappurakruunun ja hänen alistuvaan käteensä jäljitellyn valtikan ja jotka polvistuivat<br />
hänen eteensä ja häpäisevästi pilkkasivat häntä. Miehet, jotka löivät ja sylkivät elämän<br />
Ruhtinasta, kääntyvät nyt pois hänen läpitunkevan katseensa edestä ja yrittävät paeta hänen<br />
läsnäolonsa valtavaa kirkkautta. Ne, jotka lävistivät nauloilla hänen kätensä ja jalkansa, ja se<br />
sotamies, joka puhkaisi hänen kylkensä, katselevat tekojensa merkkejä kauhua ja<br />
tunnontuskia kokien. {AO8 146.2}<br />
Papit ja hallitusmiehet muistavat pelottavan selvästi Golgatan tapahtumat. Värisyttävän<br />
kauhun valtaamina he muistavat, kuinka he päätään nyökyttäen ja saatanallisesti riemuiten<br />
huusivat: »Muita hän on auttanut, itseään ei voi auttaa. Onhan hän Israelin kuningas;<br />
astukoon nyt alas ristiltä, niin me uskomme häneen. Hän on luottanut Jumalaan;<br />
vapahtakoon nyt Jumala hänet, jos on häneen mielistynyt » (Matt. 27: 42, 43). {AO8 146.3}<br />
Heidän mieleensä palautuu elävänä Vapahtajan vertaus viinitarhureista, jotka<br />
kieltäytyivät antamasta herralleen viinitarhan hedelmiä, pitelivät pahoin tämän palvelijoita<br />
ja tappoivat hänen poikansa. He muistavat myös, kuinka he olivat ilmaisseet käsityksensä<br />
viinitarhan herran odotettavissa olevasta menettelystä sanoilla: »Nuo pahat hän pahoin<br />
tuhoaa. » Noiden uskottomien miesten synnissä ja rangaistuksessa papit ja vanhimmat<br />
näkevät oman käyt-täytymisensä ja oman oikeudenmukaisen tuomionsa. Ja nyt kohoaa<br />
kuolemantuskan huuto. Voi-makkaampana kuin Jerusalemin kaduilla kaikunut huuto<br />
»Ristiinnaulitse hänet! Ristiinnaulitse hänet! » kohoaa ilmaan epätoivoinen valitus: »Hän on<br />
Jumalan Poika! Hän on oikea Messias!» He yrittävät paeta kuningasten Kuninkaan kasvojen<br />
edestä. Mutta turhaan he koettavat kätkeytyä luonnon-voimien myllerryksessä repeytyneihin<br />
syviin luoliin. {AO8 146.4}<br />
443
Change language