Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
Kaksi päivää ennen pääsiäistä, lähdettyään viimeisen kerran temppelistä, jossa oli<br />
lausunut tuomion sanoja juutalaisten hallitusmiesten ulkokultaisuudesta, Jeesus meni jälleen<br />
opetuslastensa kanssa Öljymäelle. Hän istui heidän kanssaan sen ruohikkoiselle rinteelle,<br />
josta oli näköala yli kaupungin. Vielä kerran hän katseli sen muureja, torneja ja palatseja.<br />
Vielä kerran hän katseli häikäisevän loistavaa temppeliä, pyhän vuoren ihastuttavaa<br />
kruunua. {AO7 15.3}<br />
Tuhat vuotta aikaisemmin psalmista oli ylistänyt sitä suosiota, jota Jumala oli osoittanut<br />
Israelia kohtaan valitessaan sen pyhäkön asunnokseen: »Saalemissa on hänen majansa ja<br />
hänen asumuksensa Siionissa.» Hän »valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän<br />
rakastaa. Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle» (Ps. 76: 3; 78: 68, 69).<br />
Ensimmäinen temppeli oli rakennettu Israelin historian kukoistavimpana aikakautena.<br />
Kuningas Daavid oli koonnut tarkoitusta varten suuria aarrevarastoja, ja jumalallinen<br />
innoitus oli ohjannut rakennussuunnitelman tekijöitä (1 Aikak. 28: 12, 19). Salomo, viisain<br />
Israelin kuninkaista, oli vienyt työn päätökseen. Siitä temppelistä tuli suurenmoisin<br />
rakennus, mitä maailma oli milloinkaan nähnyt. Kuitenkin Herra oli ilmoittanut profeetta<br />
Haggain kautta toisesta temppelistä: »Tämän temppelin myöhempi kunnia on oleva<br />
suurempi kuin aikaisempi.» »Ja minä liikutan kaikki kansat, ja kaikkien kansojen Toivo on<br />
tuleva, ja minä täytän tämän temppelin kunnialla, sanoo Herra Sebaot» (Haggai 2: 9, 7, engl.<br />
käännös). {AO7 15.4}<br />
Nebukadressarin hävitettyä temppelin se jälleenrakennettiin noin viisisataa vuotta ennen<br />
Kristuksen syntymää. Työn suoritti kansa, joka oli palannut ihmisiän kestäneestä<br />
vankeudesta hävitettyyn ja autioituneeseen maahan. Rakentajien joukossa oli iäkkäitä<br />
miehiä, jotka olivat nähneet Salomon temppelin kunnian, ja uuden rakennuksen perustusta<br />
laskettaessa he itkivät sen vähäpätöisyyttä entiseen verrattuna. Profeetta kuvaa sattuvasti<br />
heidän tunteitaan: »Kuka teidän joukossanne on jäljelle jäänyt, joka on nähnyt tämän<br />
temppelin sen entisessä kunniassa? Ja miltä näyttää se teistä nyt? Eikö se ole tyhjän<br />
veroinen teidän silmissänne?» (Haggai 2: 3; Esra 3: 12). Sitten annettiin tuo lupaus, jonka<br />
mukaan tämän myöhemmän temppelin kunnia tulisi olemaan suurempi kuin<br />
edellisen. {AO7 16.1}<br />
Mutta toinen temppeli ei vetänyt vertoja ensimmäisen loistolle, eivätkä sitä pyhittäneet<br />
nuo Jumalan läsnäolon näkyvät merkit, jotka olivat liittyneet ensimmäiseen temppeliin.<br />
Mikään yliluonnollisen voiman ilmaus ei osoittanut sen pyhyyttä. Kirkkauden pilven ei<br />
nähty täyttävän vastapystytettyä pyhäkköä. Taivaasta ei langennut tulta kuluttamaan sen<br />
alttarilla olevaa uhria. Kaikkein pyhimmässä, kahden kerubin keskellä, ei enää näkynyt<br />
Herran kirkkautta. Siellä ei ollut myöskään arkkia, armoistuinta eikä liiton tauluja. Taivaasta<br />
ei kuulunut ääntä, joka olisi ilmoittanut kyselevälle papille Jumalan tahdon. {AO7 16.2}<br />
Vuosisatojen kuluessa juutalaiset olivat turhaan yrittäneet selittää, miten Jumalan<br />
Haggain kautta antama lupaus täyttyisi. Heidän ylpeytensä ja epäuskonsa sokaisi heidän<br />
10
Change language