Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
Englannista Raamattu ja Wycliffin opit mukanaan, tekivät paljon evankeliumin tiedon<br />
säilyttämiseksi, ja joka vuosisadalla oli todistajansa ja marttyyrinsa. {AO7 218.1}<br />
Suuren uskonpuhdistuksen alkaessa ilmestyivät Lutherin kirjoitukset ja sitten Tyndalen<br />
englantilainen Uusi testamentti. Nuo hiljaiset sanansaattajat kulkivat pappien huomaamatta<br />
yli vuorien ja laaksojen, sytyttivät uuteen loimuun totuuden soihdun, joka oli jo miltei<br />
sammunut Skotlannissa, ja tekivät tyhjäksi sen työn, jota Rooma oli neljänsadan<br />
sortovuoden aikana tehnyt. {AO7 218.2}<br />
Sitten marttyyrien veri antoi uutta vauhtia liikkeeseen. Paavin vallan johtajat heräsivät<br />
äkkiä tajuamaan, mikä vaara uhkasi heidän asiaansa, ja he veivät muutamia Skotlannin<br />
jaloimmista ja kunnioitetuimmista pojista polttoroviolle. Mutta siten he pystyttivät<br />
saarnatuolin, josta näiden kuolevien todistajien sanat kaikuivat yli koko maan ja synnyttivät<br />
järkyttyneessä kansassa varman päätöksen karistaa päältään Rooman kahleet. {AO7 218.3}<br />
Hamilton ja Wishart, ruhtinaallisia sekä luonteeltaan että suvultaan, heittivät henkensä<br />
polttoroviolla yhdessä useiden vähemmän tunnettujen opetuslasten kanssa. Mutta Wishartin<br />
polttoroviolta tuli mies, jota liekit eivät saaneet vaikenemaan, mies, joka Jumalan<br />
välikappaleena oli antava kuoliniskun Skotlannin paavilaisuudelle. {AO7 218.4}<br />
John Knox oli kääntynyt pois kirkon perimätiedoista ja mystiikasta etsimään hengelleen<br />
ravintoa Jumalan sanan totuuksista, ja Wishartin opetukset olivat vahvistaneet häntä hänen<br />
päätöksessään katkaista yhteytensä Roomaan ja liittyä vainottuihin uskonpuhdistajiin. {AO7<br />
218.5}<br />
Hänen toverinsa kehottivat häntä ryhtymään saarnaajaksi, mutta hän arasteli peläten<br />
saarnatyöhön liittyvää vastuuta ja myöntyi vasta yksinäisyydessä käymänsä, useita päiviä<br />
kestäneen vaikean sisäisen taistelun jälkeen. Mutta otettuaan vastaan tämän toimen hän<br />
tunkeutui eteenpäin lujan päättäväisenä ja horjumattoman rohkeana niin kauan kuin<br />
elinpäiviä riitti. Tämä uskollinen uskonpuhdistaja ei pelännyt ihmisiä. Ympärillä loimuavat<br />
marttyyrien polttoroviot vain lisäsivät hänen intoaan. Sortovaltiaan uhkaava mestauskirves<br />
Päänsä yläpuolella hän pelkäämättä antoi voimakkaita iskuja oikealle ja vasemmalle<br />
saadakseen hävitetyksi epäjumalanpalveluksen. {AO7 218.6}<br />
Jouduttuaan Skotlannin kuningattaren eteen, jonka läsnäolo oli jäähdyttänyt monen<br />
protestanttien johtajan innon, John Knox todisti rohkeasti totuudesta. Häntä ei voitu voittaa<br />
imartelulla, eikä hän pelännyt uhkauksia. Kuningatar syytti häntä kerettiläisyydestä. Hän<br />
selitti Knoxin opettaneen kansaa ottamaan vastaan valtion kieltämän uskonnon ja siten<br />
rikkoneen Jumalan käskyn, joka vaati alamaisilta kuuliaisuutta esivaltaa kohtaan. Knox<br />
vastasi päättävästi: {AO7 219.1}<br />
»Koska oikea uskonto ei alunperin ole saanut voimaansa eikä arvovaltaansa maallisilta<br />
hallituksilta, vaan yksinomaan iankaikkiselta Jumalalta, eivät alamaiset ole velvolliset<br />
muodostamaan uskontoaan hallitsijainsa maun mukaan, sillä usein hallitsijat ovat kaikkein<br />
167
Change language