Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
Luku 12—Uskonpuhdistus Ranskassa<br />
Speierin vastalausetta ja Augsburgin tunnustusta, jotka olivat uskonpuhdistuksen voiton<br />
merkkejä Saksassa, seurasivat taistelun ja pimeyden vuodet. Kannattajien erimielisyyksien<br />
heikentämä ja mahtavien vihollisten ahdistama protestanttisuus näytti olevan tuomittu<br />
täydelliseen häviöön. Tuhannet sinetöivät todistuksensa verellään. Sisällissota puhkesi. Eräs<br />
protestanttisuuden johtava kannattaja kavalsi sen. Jaloimmat uskonpuhdistusta kannattavista<br />
ruhtinaista joutuivat keisarin käsiin, ja heitä raahattiin vankeina kaupungista toiseen. Mutta<br />
näennäisen voittonsa hetkenä keisari kärsi tappion. Hän näki, miten saalis temmattiin hänen<br />
käsistään, ja hänen oli lopulta pakko suvaita niitä oppeja, joiden hävittäminen oli ollut<br />
hänelle kunniaasia. Hän oli pannut alttiiksi valtakuntansa, aarteensa ja elämänsäkin<br />
pyrkiessään hävittämään harhaoppisuuden. Nyt hän näki sotajoukkojensa häviävän sodassa,<br />
aarreaittojensa tyhjenevän ja kapinan uhkaavan hänen monia maitaan, samalla kun se usko,<br />
jota hän turhaan oli koettanut tukahduttaa, levisi joka taholle. Kaarle V oli taistellut<br />
Kaikkivaltiasta vastaan. Jumala oli sanonut: »Tulkoon valkeus», mutta keisari oli koettanut<br />
säilyttää pimeyden koskemattomana. Hänen aikomuksensa epäonnistuivat; ja<br />
ennenaikaisesti vanhentuneena, pitkän taistelun uuvuttamana hän luopui valtaistuimestaan ja<br />
meni luostariin. {AO7 182.1}<br />
Samoin kuin Saksassa koitti Sveitsissäkin uskonpuhdistukselle pimeitä päiviä. Useiden<br />
kantonien ottaessa vastaan puhdistetun opin toiset riippuivat sokeasti ja itsepintaisesti kiinni<br />
Rooman uskontunnustuksessa ja vainosivat niitä, jotka halusivat vastaanottaa totuuden.<br />
Tämä johti lopulta sisällissotaan. Zwingli ja useat hänen kannattajansa kaatuivat Kappelin<br />
verisessä taistelussa. Oekolampadius kuoli pian tämän jälkeen näiden kauheiden<br />
onnettomuuksien masentamana. Rooma riemuitsi ja näytti monin paikoin saavan takaisin<br />
kaiken menettämänsä. Mutta Jumala, jonka aivoitukset ovat iankaikkiset, ei hylännyt<br />
kansaansa eikä asiaansa. Hänen kätensä oli tuova pelastuksen. Muissa maissa hän oli<br />
herättänyt työntekijöitä viemään uudistustyötä eteenpäin. {AO7 182.2}<br />
Lefevre, uskonpuhdistuksen edelläkävijä<br />
Ranskassa oli päivä alkanut sarastaa jo ennen kuin Lutherista uskonpuhdistajana oli<br />
mitään kuultu. Ensimmäisiä niistä, jotka näkivät valon, oli iäkäs, korkeasti oppinut Lefevre.<br />
Hän oli Pariisin yliopiston professori sekä harras ja innokas katolilainen. Tutkiessaan<br />
muinaisajan kirjallisuutta hän kiinnitti huomionsa Raamattuun ja alkoi tutkia sitä<br />
oppilaidensa kanssa. {AO7 183.1}<br />
Lefevre oli pyhimysten innokas ihailija, ja hän oli alkanut kirjoittaa pyhimysten ja<br />
marttyyrien historiaa kirkon pyhimystarujen pohjalta. Tämä yritys vaati paljon työtä. Mutta<br />
hän oli siinä jo melkoisesti edistynyt, kun hän arvellen Raamatusta kenties saavansa hyvää<br />
apua alkoi tutkia sitä tässä tarkoituksessa. Sieltä hän löysikin kertomuksia pyhistä<br />
henkilöistä, mutta ei sellaisista, jotka mainittiin roomalaisessa kalenterissa. Jumalallisen<br />
140
Change language