Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
Bernin dominikaanit havaitsivat, että jos he voisivat voittaa puolelleen tämän lahjakkaan,<br />
nuoren opiskelijan, se tuottaisi heille sekä ansiota että kunniaa. Hänen nuoruutensa, hänen<br />
luontainen puhujaja kirjailijakykynsä, hänen musikaaliset taipumuksensa ja hänen<br />
runoilijanlahjansa vetäisivät kansaa heidän jumalanpalveluksiinsa ja lisäisivät heidän<br />
veljeskuntansa tuloja enemmän kuin heidän loistonsa ja nähtävyytensä. Petoksen ja<br />
imartelun avulla he koettivat houkutella Zwingliä luostariin. Luther oli opiskeluaikanaan<br />
hautautunut luostarikammioon ja olisi jäänyt hyödyttömäksi maailmalle, ellei Jumalan<br />
kaitselmus olisi häntä sieltä vapauttanut. Zwinglin ei sallittu joutua samaan vaaraan.<br />
Kohtalon sallimuksesta hänen isänsä sai tietää munkkien aikeista. Hän ei halunnut antaa<br />
poikansa mennä viettämään munkin joutilasta ja arvotonta elämää. Hän näki poikansa<br />
tulevan käyttökelpoisuuden olevan kysymyksessä ja käski hänen viipymättä palata<br />
kotiin. {AO7 146.2}<br />
Nuorukainen totteli isänsä käskyä, mutta hän ei tyytynyt kauan olemaan<br />
syntymälaaksossaan. Hän ryhtyi pian uudelleen opiskelemaan ja matkusti jonkin ajan<br />
kuluttua Baseliin. Täällä Zwingli ensimmäisen kerran kuuli hyvän sanoman Jumalan<br />
vapaasta armosta. Wittenbach, vanhojen kielten opettaja, oli kreikkaa ja hepreaa tutkiessaan<br />
joutunut yhteyteen Raamatun kanssa, ja siten jumalallinen valo pääsi hänestä heijastumaan<br />
hänen oppilaisiinsa. Hän selitti, että oli olemassa vanhempi ja verrattomasti arvokkaampi<br />
totuus kuin skolastikkojen ja filosofien opettamat teoriat. Tämä vanha totuus oli se, että<br />
Kristuksen kuolema on syntisen ainoa lunastusmaksu. Zwinglille nämä sanat olivat aivan<br />
kuin ensimmäinen valonsäde päivän sarastaessa. {AO7 146.3}<br />
Raamattua tutkiva pappi<br />
Zwingli kutsuttiin pian Baselista alkamaan elämäntyötään. Hänen ensimmäinen<br />
työkenttänsä oli Alppien keskellä olevassa pitäjässä, lähellä hänen syntymälaaksoaan. Kun<br />
hänet vihittiin papik; si, hän »antautui kokosydämisesti tutkimaan jumalallista totuutta, sillä<br />
hän tiesi hyvin», sanoo eräs toinen uskonpuhdistaja, »kuinka paljon sen pitää tietää, jolle<br />
Kristuksen lauma on uskottu».132 Mitä enemmän hän tutki Raamattua, sitä selvemmin hän<br />
näki eron sen totuuksien ja Rooman harhaoppien välillä. Hän halusi seurata Raamattua, jota<br />
hän piti Jumalan sanana ja ainoana riittävänä ja erehtymättömänä uskon ohjeena. Hän<br />
havaitsi, että sen pitää olla oma selittäjänsä; niinpä hän ei uskaltanut yrittää sillä tukea ennen<br />
hyväksyttyä teoriaa tai oppia vaan piti velvollisuutenaan pyrkiä saamaan selville, mikä on<br />
sen sanojen välitön ja ilmeinen merkitys. Hän koetti käyttää hyväkseen jokaista tarjolla<br />
olevaa apukeinoa saadakseen täydellisen’ja oikean käsityksen raamatunkohtien<br />
merkityksestä sekä rukoili Pyhän Hengen apua selittäen, että Henki antaa Jumalan sanasta<br />
oikean käsityksen kaikille, jotka siihen vilpittömästi ja rukoillen pyrkivät. {AO7 146.4}<br />
»Pyhä Raamattu», Zwingli sanoi, »on alkuisin Jumalasta eikä ihmisistä. Se Jumala, joka<br />
valaisee, auttaa sinua ymmärtämään, että sen kautta puhuu Jumala. Jumalan sana — ei voi<br />
jäädä toteutumatta. Se on selvää, se itse opettaa selittäen itse itsensä. Se valaisee sielun<br />
113
Change language