Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
Herra sanoo: »Eikä minun kansani joudu häpeään, iankaikkisesti» (Jooel 2: 26).<br />
»Ehtoolla on itku vieraana, mutta aamulla ilo» (Ps. 30: 5). Kun nämä opetuslapset<br />
ylösnousemuspäivänä kohtasivat Vapahtajan ja heidän sydämensä oli palava heidän<br />
kuunnellessaan hänen sanojaan; kun he katselivat päätä, käsiä ja jalkoja, jotka olivat heidän<br />
tähtensä haavoitetut; kun Jeesus ennen taivaaseen astumistaan vei heidät Betaniaan ja kädet<br />
kohotettuina siunaamaan sanoi heille: »Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa<br />
evankeliumia» sekä lisäsi: »Katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä» (Mark. 16: 15;<br />
Matt. 28: 20); kun luvattu Lohduttaja tuli heihin helluntaipäivänä ja heidät puettiin voimalla<br />
korkeudesta ja uskovat saivat syvästi kokea taivaaseen astuneen Herran läsnäoloa,<br />
olisivatkohan he silloin vaikka heidänkin tiensä kulki, kuten hänenkin, uhrausten ja<br />
marttyyrikuoleman kautta vaihtaneet hänen armonsa evankeliumin julistamisen ja sitä<br />
seuraavan »vanhurskauden seppeleen», jonka he saisivat hänen tullessaan, maallisen<br />
valtaistuimen kunniaan, jota he olivat toivoneet aikaisempana opetuslapsikautenaan. Hän,<br />
»joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai<br />
ymmärrämme», oli antanut heille kärsimystensä osallisuuden mukana ilonsa yhteyden ilon<br />
»saattaa paljon lapsia kirkkauteen», sanomattoman ilon, »iankaikkisen kirkkauden», johon<br />
Paavalin sanojen mukaan »tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme» ei ole<br />
verrattavissa. {AO7 303.2}<br />
Milleriläisten ja opetuslasten kokemusten vastaavanlaisuus<br />
Niiden opetuslasten kokemusta, jotka saarnasivat »valtakunnan evankeliumia»<br />
Kristuksen ensimmäisen tulemuksen yhteydessä, vastasi hänen toisen tulemuksensa<br />
julistajien samanlainen kokemus. Niin kuin opetuslapset lähtivät saarnaamaan: »Aika on<br />
täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle», niin myös Miller ja hänen toverinsa<br />
julistivat, että pisin ja viimeinen Raamatun ilmoittama ajanjakso oli päättymäisillään,<br />
tuomio lähellä ja iankaikkinen valtakunta oven edessä. Opetuslasten aikaa koskeva julistus<br />
perustui Danielin kirjan 9. luvun seitsemäänkymmeneen viikkoon. Millerin ja hänen<br />
tovereittensa julistama sanoma ilmoitti, milloin päättyivät Dan. 8: 14:ssä mainitut 2300<br />
päivää, joista 70 viikkoa muodostaa osan. Molemmat sanomat perustuivat saman suuren<br />
profeetallisen ajanjakson eri osien päättymiseen. {AO7 305.1}<br />
Niin kuin ensimmäiset opetuslapset, eivät myöskään William Miller ja hänen<br />
työtoverinsa ymmärtäneet täysin julistamansa sanoman jokaisen kohdan merkitystä.<br />
Kirkossa kauan vallinneet erehdykset estivät heitä saamasta oikeaa käsitystä ennustuksen<br />
tärkeästä kohdasta. Siksi he, vaikka julistivatkin sitä sanomaa, jonka Jumala oli heille<br />
antanut maailmalle tiedotettavaksi, sen merkityksen väärinymmärtämisen tähden kokivat<br />
pettymyksen. {AO7 305.2}<br />
Selittäessään Dan. 8: 14:ssä olevaa ennustusta: »Kahtatuhatta kolmeasataa iltaa ja aamua,<br />
sitten pyhäkkö asetetaan jälleen oikeuteensa» (engl. käänn.: pyhäkkö puhdistetaan), Miller<br />
omaksui, kuten ennen on mainittu, sen yleisen käsityksen, että maa on pyhäkkö, ja hän<br />
238
Change language