Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
Luku 3—Hengellisen pimeyden aikakausi<br />
Apostoli Paavali ennustaa toisessa kirjeessään tessalonikalaisille suuresta luopumuksesta,<br />
joka johtaisi paavinvallan perustamiseen. Hän selittää, että Kristuksen päivä ei tule<br />
»ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi,<br />
tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tahi jumaloitavaksi kutsutaan,<br />
niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala». Edelleen apostoli<br />
varoittaa veljiään siitä, että »laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa» (2 Tess. 2: 3, 4,<br />
7). Jo tuona varhaisena ajankohtana hän näki seurakuntaan hiipivän erehdyksiä, jotka<br />
valmistaisivat tietä paaviuden kehittymiselle. {AO7 38.1}<br />
Vähä vähältä, aluksi salaisesti ja hiljaisuudessa, sitten avoimemmin, »laittomuuden<br />
salaisuus» suoritti petollista ja häpeällistä työtään lisäten voimaansa ja vaikutusvaltaansa<br />
ihmismielten yli. Miltei huomaamatta pakanalliset tavat löysivät tiensä kristilliseen<br />
kirkkoon. Mukautumisen ja sovittelun henki väistyi hetkeksi kirkon joutuessa ankariin<br />
vainoihin pakanuuden aikana. Mutta kun vaino lakkasi ja kristinusko sai astua kuninkaiden<br />
kartanoihin ja palatseihin, se vaihtoi Kristuksen apostolien nöyrän yksinkertaisuuden<br />
pakanallisten pappien ja hallitsijoiden ylpeään komeuteen, ja Jumalan vaatimusten sijaan se<br />
asetti inhimilliset teoriat ja perinnäissäännöt. Konstantinuksen nimellinen kääntyminen<br />
neljännen vuosisadan alkupuolella herätti suurta riemua; ja maailma asteli kirkkoon<br />
vanhurskauden viittaan naamioituneena. Turmeluksen työ edistyi nyt nopeasti. Pakanuus,<br />
joka näytti joutuneen häviölle, olikin tullut voittajaksi. Sen henki hallitsi kirkossa. Sen opit,<br />
menot ja taikauskoiset käsitykset olivat yhdistyneet Kristuksen seuraajiksi tunnustautuvien<br />
uskoon ja jumalanpalvelukseen. {AO7 38.2}<br />
Raamattua syrjivä uskontojärjestelmä<br />
Pakanuuden ja kristinuskon välisen kompromissin tuloksena syntyi »laittomuuden<br />
ihminen», jonka profetia ennusti korottavan itsensä Jumalan yläpuolelle ja häntä vastaan.<br />
Tuo jättiläismäinen väärän uskonnon järjestelmä on saatanan voiman mestarinäyte, mahtava<br />
muistomerkki hänen pyrkimyksistään asettua valtaistuimelle hallitsemaan maailmaa oman<br />
tahtonsa mukaisesti. {AO7 38.3}<br />
Saatana yritti kerran saada aikaan sovitteluratkaisun Kristuksen kanssa. Hän tuli Jumalan<br />
Pojan luo kiusausten erämaassa ja näytti tälle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston.<br />
Hän tarjoutui antamaan sen kaiken Jeesuksen käsiin, mikäli tämä vain tunnustaisi pimeyden<br />
ruhtinaan herruuden. Kristus nuhteli röyhkeää kiusaajaa ja pakotti hänet poistumaan. Mutta<br />
saatana menestyy paremmin esittäessään samat kiusauksensa ihmisille. Saadakseen<br />
maallista voittoa ja kunniaa kirkko antautui etsimään maan mahtajien tukea ja suosiota, ja<br />
näin hylättyään Kristuksen se tuli viekoitelluksi tekemään liiton saatanan edustajan,<br />
Rooman piispan, kanssa. {AO7 39.1}<br />
28
Change language