Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
Tutkielmassaan »A Treatise on the Millennium» tri Hopkins sanoo: »Ei ole mitään syytä<br />
ajatella antikristillisen hengen ja käytännön rajoittuvan siihen, mitä nyt kutsutaan Rooman<br />
kirkoksi. Protenstanttisissakin kirkoissa on paljon antikristillisyyttä, eivätkä ne ole<br />
läheskään täydellisesti puhdistetut — turmeluksesta ja jumalattomuudesta. »351 {AO7<br />
331.4}<br />
Kosketellessaan presbyteerisen kirkon eroa Roomasta tri Guthrie kirjoittaa: »Kolmesataa<br />
vuotta sitten meidän kirkkomme marssi ulos Rooman porteista avonainen Raamattu<br />
lipussaan ja tunnuslauseenaan sanat ’Tutkikaa kirjoituksia’.» Sitten hän tekee<br />
merkityksellisen kysymyksen: »Tuliko se puhtaana pois Babylonista?»352 {AO7 331.5}<br />
»Englannin kirkon», Spurgeon sanoo, »näyttää sakramentillisuus kauttaaltaan<br />
hapattaneen, mutta maan protestantitkin näyttävät olevan melkein yhtä pahasti filosofisen<br />
epäuskon läpitunkemia. Ne, joista meillä oli parempia ajatuksia, kääntyvät toinen toisensa<br />
jälkeen pois uskon perusperiaatteista. Luulen, että itse Englannin sydän on tuomittavan<br />
epäuskon läpitunkema, joka epäusko on kyllin julkea menemään saarnatuoliin ja<br />
nimittämään itseään kristillisyydeksi.» {AO7 332.1}<br />
Protestanteissa toistuu »Babylonin» luopumus<br />
Mikä oli suuren luopumuksen al kusyynä? Miten kirkko ensin luo pui evankeliumin<br />
yksinkertaisuu desta? Siten, että se mukautui pa kanallisiin tapoihin helpottaak<br />
seen pakanain kääntymistä kristinuskoon. Apostoli Paavali todisti jo omana aikanaan:<br />
»Laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa» (2Tess. 2: 7). Apostolien eläessä seurakunta<br />
säilyi verrattain puhtaana. Mutta »toisen vuosisadan lopulla useimmat seurakunnat<br />
omaksuivat uusia muotoja. Alkuperäinen yksinkertaisuus katosi, ja kun vanhat opetuslapset<br />
kuolivat, heidän lapsensa yhdessä äsken kääntyneiden kanssa huomaamatta astuivat heidän<br />
tilalleen ja uudistivat oppia.»353 Uusien käännynnäisten saamiseksi alennettiin kristinuskon<br />
korkeaa tasoa. Sen seurauksena »pakanallinen virta tulvi sisään seurakuntaan tuoden<br />
mukanaan pakanain tavat, menot ja epäjumalat». Kun kristinusko sai osakseen maallisten<br />
hallitsijani suosion ja tuen, suuret joukot ottivat sen vastaan nimellisesti. Kuitenkin »monet<br />
näistä ulkonaisesti kristinuskoon kääntyneistä jäivät todellisuudessa pakanoiksi ja varsinkin<br />
salassa palvoivat epäjumaliaan».354 {AO7 333.2}<br />
Eikö sama kehitys ole tapahtunut melkein jokaisessa uskonnollisessa yhdyskunnassa,<br />
joka nimittää itseään protestanttiseksi? Kun niiden perustajat, joita elähdytti todellinen<br />
uudistuksen henki, kuolivat, heidän seuraajansa tulivat heidän tilalleen ja antoivat asialle<br />
uuden muodon. Kun uskonpuhdistajien lapset sokeasti pitävät kiinni isiensä<br />
uskontunnustuksesta eivätkä halua vastaanottaa mitään totuutta, jota nämä eivät nähneet, he<br />
poikkeavat suuresti näiden esimerkistä nöyryydessä, itsensä kieltämisessä ja maailmasta<br />
luopumisessa. Siten alkuperäinen yksinkertaisuus katoaa. Maailmallinen virta tulvii sisään<br />
seurakuntaan ja »tuo mukanaan maailman tavat, menot ja epäjumalat». {AO7 333.1}<br />
261
Change language