Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
kirkkoa ja etsi vakavasti niitä siunauksia, joita se väitti antavansa. Erään riemujuhlan aikana<br />
hän meni ripille, maksoi mitättömistä varoistaan viimeiset kolikot ja otti osaa kulkueisiin<br />
saadakseen luvatun synninpäästön. Yliopistoopintojen päätyttyä hänet vihittiin papiksi, hän<br />
nousi nopeasti arvossa ja hänet kiinnitettiin kuninkaan hoviin. Hänestä tuli myös professori<br />
ja myöhemmin rehtori siihen yliopistoon, jossa oli opiskellut. Muutamien vuosien kuluessa<br />
tämä vaatimaton vapaaoppilas oli tullut maansa ylpeydeksi, ja hänen nimensä oli tullut<br />
kuuluisaksi kaikkialla Euroopassa. {AO7 79.2}<br />
Hus saa vaikutteita Wycliffin opeista<br />
Uskonpuhdistustyönsä Hus aloitti toisella kentällä. Muutamia vuosia papiksi<br />
vihkimisensä jälkeen hänet nimitettiin Betlehemin kappelin saarnaajaksi. Tämän kappelin<br />
perustaja oli pitänyt hyvin tärkeänä asiana Raamatun saarnaamista kansan omalla kielellä.<br />
Vaikka Rooman kirkko vastusti tätä tapaa, se ei ollut kokonaan hävinnyt Böömistä.<br />
Raamattu oli kuitenkin sangen tuntematon kirja, ja mitä turmiollisimmat paheet vallitsivat<br />
kaikissa kansankerroksissa. Hus ruoski säälimättömästi näitä paheita ja Jumalan sanaan<br />
vedoten korosti voimakkaasti niitä totuuden ja puhtauden periaatteita, joiden<br />
juurruttamiseksi hän työskenteli. {AO7 79.3}<br />
Hieronymus, yksi Prahan asukkaista, joka sittemmin niin läheisesti liittyi Husiin, oli<br />
Englannista palatessaan tuonut mukanaan Wycliffin kirjoituksia. Englannin kuningatar, joka<br />
oli kääntynyt Wycliffin oppiin, oli böömiläinen prinsessa, ja hänen vaikutuksestaan<br />
uskonpuhdistajan kirjoituksia oli levitetty laajalti hänen synnyinmaassaan. Näitä kirjoituksia<br />
Hus luki mielellään. Hän piti niiden kirjoittajaa vilpittömänä kristittynä ja oli taipuvainen<br />
hyväksymään tämän esittämät uudistukset. Täten Hus huomaamattaan joutui tielle, joka vei<br />
hänet kauas Roomasta. {AO7 80.1}<br />
Näihin aikoihin Prahaan tuli kaksi tuntematonta miestä Englannista. He olivat oppineita<br />
miehiä, jotka olivat vastaanottaneet evankeliumin valon ja tulivat levittämään sitä tähän<br />
kaukaiseen maahan. Kun he heti alussa hyökkäsivät avoimesti paavin valtaa vastaan,<br />
viranomaiset saattoivat heidät pian vaikenemaan; mutta koska he olivat haluttomat<br />
luopumaan yrityksestään, he päättivät turvautua toisiin keinoihin. He olivat yhtä paljon<br />
taiteilijoita kuin saarnamiehiä ja alkoivat harjoittaa ensiksi mainittua ammattiaan. Eräälle<br />
paikalle, joka oli avoin yleisölle, he asettivat kaksi taulua. Toinen esitti Kristusta hänen<br />
tullessaan Jerusalemiin »hiljaisena ja ratsastaen aasilla» (Matt. 21: 5) ja opetuslasten<br />
seuratessa häntä tomuisissa vaatteissa ja avojaloin. Toinen taulu kuvasi paavillista<br />
juhlakulkuetta, jossa paavi oli puettuna komeaan juhlapukuun päässään kolminkertainen<br />
kruunu ja jossa hän ratsasti upeasti koristetulla hevosella. Hänen edellään kulkivat<br />
torvensoittajat ja hänen perässään loistaviin pukuihin puetut kardinaalit ja prelaatit. {AO7<br />
80.2}<br />
Tämä oli saarna, joka veti kaikkien kansankerrosten huomion puoleensa. Suuret joukot<br />
tulivat katsomaan tauluja. Kukaan ei voinut ymmärtää väärin niiden antamaa siveellistä<br />
62
Change language