Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
Luku 21—Varoituksen hylkäämisen seuraukset<br />
Kun William Miller ja hänen työtoverinsa julistivat Kristuksen toisen tulemisen oppia,<br />
heidän työskentelynsä ainoana tarkoituksena oli herättää ihmisiä valmistautumaan tuomiota<br />
varten. He koettivat saada uskonnon tunnustajat vastaanottamaan seurakunnan todellisen<br />
toivon ja näkemään, että he tarvitsivat syvempää kristillistä kokemusta. Kääntymättömiä he<br />
koettivat herättää näkemään velvollisuutensa tehdä viipymättä parannus ja kääntyä Jumalan<br />
puoleen. »He eivät pyrkineet kääntämään ihmisiä mihinkään uskonnolliseen lahkoon tai<br />
puolueeseen. Sen tähden he työskentelivät kaikkien puolueiden ja lahkojen keskuudessa<br />
sekaantumatta niiden kirkolliseen järjestykseen tai kuriin.» {AO7 325.1}<br />
»Koko toimintani aikana», Miller sanoi, »minulla ei ole ollut aikomusta perustaa<br />
olemassa olevista uskontokunnista eriävää ryhmää tai hyödyttää jotakin uskonsuuntaa toisen<br />
kustannuksella. Olen koettanut olla hyödyksi kaikille. Otaksuen, että kaikki kristityt<br />
iloitsisivat Kristuksen tulemisesta ja että ne, joilla on erilainen käsitys kuin minulla, eivät<br />
rakastaisi ihmisiä vähemmän sen tähden, että he hyväksyvät tämän opin, en voinut havaita<br />
erillisten kokousten pitämistä tarpeelliseksi. Tarkoitukseni oli vain kääntää sieluja Jumalan<br />
puoleen, antaa maailmalle ilmoitus tulevasta tuomiosta ja auttaa lähimmäisiäni sisäisesti<br />
valmistautumaan, niin että he voisivat rauhassa kohdata Jumalan. Useimmat niistä, jotka<br />
minun toimintani kautta kääntyivät, liittyivät jo olemassa oleviin eri<br />
seurakuntiin.»348 {AO7 325.2}<br />
Koska Millerin toiminta vaikutti rakentavasti seurakuntiin, siihen suhtauduttiin jonkin<br />
aikaa suopeasti. Mutta kun papit ja uskonnolliset johtajat ottivat adventtisanomaa<br />
vastustavan kannan ja halusivat estää sen kaiken levittämisen, he eivät ainoastaan<br />
vastustaneet sitä saarnatuolista, vaan kielsivät seurakuntansa jäseniä menemästä kuulemaan<br />
Kristuksen toista tulemista koskevaa julistusta tai jopa puhumasta toivostaan seurakunnan<br />
keskeisissä kokouksissa. Täten uskovaiset joutuivat hyvin koettelevaan ja pulmalliseen<br />
asemaan. He rakastivat seurakuntaansa eivätkä halunneet siitä erota, mutta nähtyään<br />
Jumalan sanan todistuksen tulleen vaiennetuksi ja profetioiden tutkimisoikeuden kielletyksi,<br />
he tunsivat uskollisuutensa Jumalaa kohtaan kieltävän alistumasta. Niiden, jotka koettivat<br />
sulkea pois Jumalan sanan todistuksen, he eivät voineet katsoa muodostavan Kristuksen<br />
seurakuntaa, joka on »totuuden pylväs ja perustus». Tämän nojalla he katsoivat olevansa<br />
oikeutettuja eroamaan aikaisemmasta seurakuntayhteydestään, ja kesällä 1844 seurakunnista<br />
erosi noin viisikymmentä tuhatta henkilöä. {AO7 325.3}<br />
Hengellisen elämän lamautumista<br />
Näihin aikoihin ilmeni suuri muutos useimmissa Yhdysvaltain seurakunnissa. Jo useiden<br />
vuosien aikana maailmalliset tavat olivat niissä vähitellen lisääntyneet ja todellinen<br />
hengellinen elämä vastaavasti heikentynyt, mutta mainittuna vuonna näkyi selviä merkkejä<br />
äkillisestä ja sangen suuresta rappeutumisesta maan lähes kaikissa seurakunnissa. Vaikkei<br />
255
Change language