a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
peuroja on pyydetty toisilla konsteilla (esim. Solbakk<br />
2001: 26–27). Perimätieto kertoo esimerkiksi,<br />
että pyyntikuoppia olisi kaivettu kevättalvisin<br />
hankeen, mutta mitään todisteita tällaisesta<br />
pyyntitavasta ei luonnollisestikaan ole säilynyt<br />
(TKU). On todennäköistä, että näitä harvoja<br />
hiekkaisia maita ja niihin kaivettuja kuoppia on<br />
käytetty vuosituhannesta toiseen yhä uudestaan<br />
ja uudestaan.<br />
Paistunturin alueella on muutama todella<br />
edustava pyyntikuoppajärjestelmä ja pienempiä<br />
kokonaisuuksia on aivan Kevon retkeilyreitin<br />
varressakin. Erämaa-alueen eteläreunalla, Karigasniemen<br />
tien molemmin puolin, suurella<br />
harjualueella on lukuisia pienehköjä ja muutama<br />
suuri pyyntikuoppajärjestelmä. Retkeilijän on helpoin<br />
löytää kahdeksan kuopan järjestelmä, joka<br />
sijaitsee aivan Kevon retkeilyreitin varressa juuri<br />
Ristinäsjärvien taukopaikan eteläpuolella. Myös<br />
Kevojoen rannassa on muutamia pyyntikuoppakohteita.<br />
Yksi laajempi sijaitsee retkeilyreitin pohjoisimmasta<br />
kahlaamosta noin kilometrin verran<br />
pohjoiseen, joen itärannalla. Retkeilyreitti kulkee<br />
yhden pyyntikuopan ohitse juuri ennen rinteessä<br />
olevia portaita. Todella laajaan pyyntikuoppajärjestelmään<br />
voi tutustua Koappelasjärven autiotuvan<br />
eteläpuolella sijaitsevan Sirddaávžin itäreunalla<br />
(tarkemmin: Manninen painossa 2).<br />
8.4 Rautakautiset ja historiallisen<br />
ajan kohteet<br />
8.4.1 Yleistä<br />
Rautakauden ja historiallisen ajan raja on Pohjois-<br />
Lapissa liukuva. Monesti on vaikea sanoa ilman<br />
tarkempia tutkimuksia ovatko muinaisjäännökset<br />
rautakautisia vai historialliselta ajalta. Syynä on<br />
se, että historiallisen ajan määritelmä ei perustu<br />
konkreettisiin muutoksiin alueen kulttuurissa tai<br />
elämäntavassa. Historiallisen ajan alku lasketaan<br />
siitä, kun valtioiden hallinnollisesta ja uskonnollisesta<br />
vallasta Pohjois-Lapissa alkaa olla kirjallisia<br />
merkkejä. Todelliset, arkeologisessa kulttuurissa<br />
näkyvät muutokset, ajoittuvat vanhemman ja<br />
nuoremman rautakauden välille sekä 1600–1700luvulle,<br />
kun suurporonhoito alkaa yleistyä (Solbakk<br />
2000: 222.).<br />
Vanhempi rautakausi on Pohjois-Lapissa melko<br />
vähälöytöinen ajanjakso. Silloin ei enää käytetty<br />
keramiikkaa eikä juuri kiviesineitäkään, jotka<br />
olisivat jääneet merkeiksi muinaisista ihmisistä.<br />
Metalliesineet taas ovat monesti ruostuneet lähes<br />
olemattomiin tai sitten ne on valettu tai taottu<br />
aina uusiksi ja uusiksi esineiksi. Tämän vuoksi<br />
Ylä-Lapin vanhempi rautakausi vaikuttaa jotenkin<br />
salaperäiseltä ja tyhjältä aikakaudelta. Ei ole kuitenkaan<br />
mitään syytä olettaa, että asutus olisi kadonnut<br />
alueelta tai edes vähentynyt. Todennäköisempää<br />
on, että silloin omaksuttiin jonkinlainen<br />
uusi, ehkä skandinaavisten valtioiden nousuun<br />
liittyvä, elämäntapa, jossa varhaisemmat esineet<br />
eivät enää olleet tarpeellisia tai ne voitiin korvata<br />
jollakin muulla (Carpelan 2003: 60–61.).<br />
Nuorempi rautakausi eli saamelainen rautakausi<br />
on nimensä mukaisesti aikaa, jolloin nykyisin<br />
tunnettu saamelaiskulttuuri on selkeästi<br />
muotoutunut ja tunnistettavissa. Tälle aikakaudelle<br />
ovat tunnusomaisia Siuttavaarantyypin eli<br />
suorakaiteiset liesilatomukset ja koristeelliset<br />
metalliesineet, jotka kuvastavat vilkkaita suhteita<br />
ympäröiviin kansoihin. Nuoremman ja vanhemman<br />
rautakauden välissä tapahtuu selkeä materiaalisen<br />
kulttuurin muutos, mutta nuoremman<br />
rautakauden voidaan kuitenkin katsoa edustavan<br />
samaa kulttuurista linjaa kuin vanhempi rautakausi<br />
(Carpelan 2003: 59–60, 63–65.).<br />
8.4.2 Liedet<br />
Yleistä<br />
Liedet ovat selkeästi tunnistettava muinaisjäännös,<br />
joita voidaan myös ajoittaa radiohiilimenetelmällä<br />
niistä löytyvän poltetun puun avulla. Oleellisinta<br />
liesissä ei kuitenkaan ole se, minkälaisia ne ovat,<br />
vaan se, että lieden ympärillä on ollut tavallisesti<br />
asumus ja asumuksessa on ollut ihmisiä. Liedet<br />
ovat siis merkki asuinpaikoista ja liesien ympäristöt<br />
ovat muinaisten ihmisten asuinympäristöjä.<br />
Siuttavaarantyypin liesilatomukset<br />
Nuoremman rautakauden yksi merkittävimmistä<br />
muinaisjäännöstyypeistä on niin sanottu Siuttavaarantyypin<br />
liesilatomus. Tyyppi on nimetty<br />
Inarin Siuttavaaran mukaan, koska ensimmäinen<br />
monen lieden keskittymä tutkittiin siellä. Siuttavaarantyypin<br />
latomukset ovat yksi varhaisimmista<br />
muinaisjäännöstyypeistä, joita voidaan pitää saamelaisena.<br />
Tällaisia liesilatomuksia tunnetaan<br />
koko historiallisella ajalla tunnetulta saamelais-<br />
101
Change language