a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
alueilla, joilla on jyrkkiä kuruja ja kivikkoisia lakimaita.<br />
Eniten havaintoja on kertynyt Kevojoen<br />
ja sen sivujokien rinteiltä ja Tenoon Paistunturin<br />
ylängöltä laskevien jyrkkien jokikurujen laaksoista<br />
sekä niitä reunustavilta tuntureilta. Koska pesiä<br />
ei ole varsinaisesti etsitty, pesivän kannan arvioiminen<br />
on vaikeaa. Ahma liikkuu laajalla alueella<br />
ja Paistunturin ahmat ovat ainakin osin yhteisiä<br />
Norjan ja Muotkatunturin erämaan kanssa. Talvisten<br />
jälkihavaintojen perusteella Paistunturi-Kevo-alueella<br />
arvioidaan liikkuvan 4–8 ahmaa.<br />
Kettu ja naali<br />
Kettu ja naali muodostavat ongelmallisen lajiparin,<br />
jotka ovat kilpailleet aiemmin siten, että<br />
naali on ollut vahvempi tunturialueilla ja kettu<br />
koivikko- ja metsäalueilla. Parikymmentä vuotta<br />
sitten olosuhteet, jotka ainakin osin ovat tuntemattomia,<br />
muuttuivat ja kettu valloitti myös<br />
tunturialueet. Naali on puolestaan hävinnyt sukupuuton<br />
partaalle. Vanhoja naalinpesiä tunnetaan<br />
Paistunturi–Kevo-alueelta noin 30. Yhdessä<br />
näistä on tavattu toistaiseksi maamme viimeisin<br />
naalin poikaspesä vuonna 1996. Kettuja on metsästetty<br />
poikkeusluvalla kahden peräkkäisen Naali<br />
Life -hankkeen aikana näiden naalinpesien lähettyviltä<br />
jo seitsemän vuoden ajan ja siten pyritty<br />
pitämään ainakin valtaosa vanhoista naalinpesistä<br />
ketuttomina. Vuosittain naalinpesäalueilta poistettujen<br />
kettujen määrä on 20–40 eli keskimäärin<br />
noin 1 kettu/1 naalin pesä. Kettuja ei kuitenkaan<br />
ole metsästetty luonnonpuiston alueella.<br />
Naalista tehdään alueella kuitenkin edelleen<br />
vuosittain muutamia havaintoja, joten Paistunturi–Kevo-alueella<br />
on olemassa muutaman naaliyksilön<br />
kanta, joka on todennäköisesti yhteinen sekä<br />
Norjan että Kaldoaivin alueen kanssa.<br />
Saukko<br />
Saukko esiintyy vähälukuisena, mutta säännöllisesti<br />
useissa joissa, eniten Kevojoessa ja sen sivujoissa<br />
sekä mm. Cuoggájoessa ja Akujoessa.<br />
Lajin pesinnän ja pesivän kannan toteaminen on<br />
hankalaa, mutta kannan suuruudeksi voidaan arvioida<br />
3–5 paria.<br />
Pienpedot<br />
Pienpetoihin lasketaan minkki, näätä, kärppä ja<br />
lumikko. Niiden kantoja säätelevät voimakkaasti<br />
saaliseläinten määrät. Pienpetojen ravintona ovat<br />
ennen kaikkea pikkunisäkkäät ja linnut.<br />
Näätä on vähälukuinen ja tilapäinen vierailija<br />
tunturialueilla, mutta yleistyy männyn lisääntyessä.<br />
Näätähavaintoja on runsaimmin Kevon kanjonista<br />
ja Paistunturin erämaan kaakkoisosasta.<br />
Kärppä on pienpedoista runsaslukuisin ja sitä<br />
tavataan läpi Paistunturin. Myös lumikkoa tavataan<br />
kaikkialla, mutta se on yleensä kärppää harvinaisempi.<br />
Minkki esiintyy lähes kaikissa alueen<br />
vesistöissä. Kevon luonnonpuistossa minkkejä on<br />
pyydystetty ympäristöministeriön poikkeusluvalla<br />
vuosina 2003–2004 ja lupa on uusittu vuosille<br />
2005–2006. Saaliiksi on saatu yhteensä kymmenkunta<br />
yksilöä lähinnä Kevon kanjonista.<br />
Metsäkauris<br />
Sekä Utsjokivarresta että Tenolta on muutamia<br />
havaintoja kauriista viimeisen kymmenen vuoden<br />
ajalta, mutta itse Paistunturi–Kevo-alueelta<br />
ei ole tietoa lajin esiintymisestä. Karigasniemen<br />
lähettyvillä elää usean yksilön metsäkaurispopulaatio.<br />
Sen leviämisteinä ovat usein jokilaaksot,<br />
joten leutojen talvien vallitessa metsäkauris voi<br />
levitä ainakin jonkin matkaa erämaahan esimerkiksi<br />
Tenon sivujokia seuraillen.<br />
Hirvi<br />
Paistunturi–Kevo-alueen hirvet keskittyvät jokilaaksoihin<br />
ja talvisin ennen kaikkea mäntyjä<br />
kasvaville alueille. Hirvenmetsästys on kielletty<br />
Kevon luonnonpuistossa. Siksi on aika luonnollista,<br />
että Kevon laaksoon kerääntyy talvehtimaan<br />
Utsjoen olosuhteisiin nähden tiheä hirvikanta.<br />
Kannan kooksi arvioidaan 30–40 eläintä. Hirviä<br />
on varsin runsaasti myös Tenon sivulaaksoissa ja<br />
Inarin puolella, Paistuntureiden kaakkoisosassa.<br />
Hirvet ovat osittain yhteisiä Norjan kanssa ja ne<br />
vaeltavat vuodenaikojen mukaan.<br />
67
Change language