a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
5.7 Uhanalaisten kasvien suojelu ja<br />
seuranta<br />
Saara Tynys<br />
5.7.1 Putkilokasvit<br />
Kevon kanjoni on yksi merkittävimmistä ja monipuolisimmista<br />
uhanalaisten kasvien esiintymispaikoista<br />
Inarin Lapissa. Kuten luvussa 5.6.1 on<br />
esitetty, Kanjonin pahdat ja louhikot luovat kasveille,<br />
etenkin saniaisille ja pahtakasveille, poikkeukselliset<br />
olosuhteet. Rehevät ravinteiset lehdot<br />
ja niittylaikut Kevojokivarressa ja pahdanalustoilla<br />
ovat muutoin karuhkolla tunturialueella monien<br />
kasvien ainoita soveliaita esiintymispaikkoja.<br />
<strong>Metsähallituksen</strong> yhtenä tärkeänä tehtävänä<br />
on edistää uhanalaisten kasvien seurantaa ja<br />
suojelua valtion mailla. Inarin Lapissa uhanalaistyötä<br />
tehdään yhteistyössä Lapin tutkimusasema<br />
Kevon kanssa, joka on 1950-luvulta tehdystä Inarin<br />
Lapin kasvistokartoituksesta lähtien kerännyt<br />
mittavan määrän tietoa kasvien esiintymisestä<br />
alueella. Lapin tutkimusasema Kevo tekee edelleen<br />
kasviston kartoitusta sekä useilla esiintymillä<br />
yksityiskohtaista seurantaa. Luonnontieteellisen<br />
keskusmuseon kasvimuseo ja Oulun yliopiston<br />
kasvimuseo ovat tehneet jonkin verran kasvistokartoituksia<br />
alueella. Kasvistokartoitukset on<br />
tehty pääosin putkilokasveista, mutta tietoa on<br />
kertynyt myös sammalista ja sienistä. Harvinaisista<br />
jäkälälajeista Paistunturi–Kevo-alueella tiedetään<br />
hyvin vähän.<br />
Metsähallitus tekee uhanalaisten kasvien säännöllistä<br />
seurantaa eri puolilla Ylä-Lappia, kuten<br />
Kevon kanjonissa ja joillakin Paistunturin erämaan<br />
esiintymillä sekä tarkistaa vanhoja esiintymiä<br />
vuosittain. Uusista uhanalaisesiintymistä saadaan<br />
tietoa joka vuosi sekä omissa selvityksissä<br />
että ulkopuolisilta tahoilta. Metsähallitus on viime<br />
vuosina panostanut kohde- ja vastuulajeihin sekä<br />
EU:n luontodirektiivin lajeihin. Resursseja ei ole<br />
ollut käytettävissä kokonaisvaltaiseen esiintymien<br />
ja kasviston inventointiin, vaikka siihenkin olisi<br />
joissain tapauksissa tarvetta.<br />
Taulukossa 2 on esitetty tällä hetkellä tunnetut<br />
putkilokasvien esiintymät Kevon luonnonpuistossa<br />
ja Paistunturin erämaassa (ympäristöhallin-<br />
58<br />
non Hertta-tietojärjestelmän Eliölajit-osio, tilanne<br />
25.10.2006). Äärimmäisen uhanalaisia (CR) lajeja<br />
tunnetaan yksi, pahtakeltto. Vaarantuneita lajeja<br />
(VU) on tiedossa seitsemän, silmälläpidettäviä<br />
(NT) 16 ja elinvoimaisia (LC) kahdeksan. Osasta<br />
lajeista viimeisimmät havainnot ovat niinkin<br />
kaukaa kuin 1950–1960-luvuilta. Niiden nykytilasta<br />
tai tarkasta sijainnistakaan ei ole varmaa<br />
tietoa. Vanhojen esiintymien tarkistuksia tehdään<br />
joka vuosi, mutta pitkien välimatkojen ja erittäin<br />
hankalien maasto-olosuhteiden vuoksi työ on<br />
hankalaa ja aikaa vievää.<br />
Arnikki on luonnonsuojeluasetuksessa<br />
(160/1997) erityisesti suojeltava laji ja kuuluu<br />
<strong>Metsähallituksen</strong> kohdelajeihin. Sen versomäärien<br />
laskentaa on tehty Kevon luonnonpuiston<br />
esiintymällä jo 1990-luvun puolivälistä lähtien.<br />
2000-luvulla esiintymien tarkistus on painottunut<br />
arnikin lisäksi EU:n luontodirektiivin lajeihin,<br />
joita Kevon ja Paistunturin alueilla ovat pahtakeltto,<br />
tundrasara, tuoksualvejuuri, myyränporras<br />
ja lapinleinikki. Tarkemmassa seurannassa<br />
direktiivilajeista ovat tällä hetkellä erittäin uhanalainen<br />
pahtakeltto ja silmälläpidettäviin kuuluva<br />
tuoksualvejuuri. Pahtakelton esiintymä Kevon<br />
luonnonpuistossa on yksi neljästä Suomessa<br />
tunnetusta esiintymästä, muut kolme esiintymää<br />
ovat Sallassa. Tuoksualvejuurta ei esiinny muualla<br />
Suomessa ollenkaan ja sen lähimmät esiintymät<br />
ovat Aasiassa Ural-vuoriston takana ja Grönlannin<br />
itärannikolla (Kalliola 1937).<br />
Kun kasviesiintymiä seurataan joka vuosi, kerätään<br />
tietoa mm. kasvustojen laajuudesta, yksilömäärien<br />
vuosittaisista vaihteluista ja kukkivien<br />
versojen määristä. Myös mahdollisia muutoksia<br />
itse kasvupaikoissa ja niihin vaikuttavissa olosuhteissa<br />
pidetään silmällä. Kevon kanjonissa kivi- ja<br />
lohkarevyöryt ovat yksi uhkatekijä kasviesiintymille.<br />
Pakkasrapautumisen seurauksena pahdan<br />
seinämistä irtoavien lohkareiden ja muun kivimateriaalin<br />
vyöryminen kanjonissa on tekijä, jolle ei<br />
voida mitään. Kasviesiintymien kohtalo Kevon<br />
kanjonissa on luonnon armoilla. Ainoa poikkeus<br />
on pahtakeltto, jonka kasvustojen säilymistä<br />
on edesautettu poistamalla heinää sen kasvupaikalta.<br />
Se on rehevöitynyt yläpuolisella pahdalla<br />
asuvien räystäspääskyjen tiputellessa ulosteitaan<br />
kasvupaikalle.
Change language