a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut

Karigasniemeläisille Ivvár-Guivi on tuntematon. Sitävastoin Ivváraš-Guivi tunnetaan ja se on heidän
mielestään sama, kuin Paistuntureihin lukeutuva Guivi. Ivváraš = deminutiivimuoto nimestä Ivvár =
Iivari. Hans Pieskin mukaan nimi tulee Ivar Nilsson Pieskin (1819–1877) mukaan, joka oli hänen
isoisoisänsä (HP 2003). Uula Hans Nuorgamin mukaan Ivvárašguivi-paikan voi nähdä kerran taikka
kaksi kertaa vuodessa, jolloin paikalle ilmestyy mänty. Jos ihminen alkaa lähestyä mäntyä, se pakenee
koko ajan, eikä hän saavuta sitä koskaan (HN 2003).
Koska karigasniemeläiset eivät tiedä Ailikkaansa alueella sellaista paikkaa olevankaan kuin Ivvár-Guivi,
on tehtävä varovainen johtopäätös siitä, että Ivvár-Guivi on sama paikka, kuin Ivváraš-Guivi, jonka
tunnetumpi muoto on Guivi. Ks. Guivi (6 F8: 423).
Karigasniemeläisten tapaan Niilo Valle ja Hans Kitti tuntevat nimen Ivváraš-Guivi, jonka he sijoittavat
edellä mainittuun paikkaan. Ivvár-Guivi -palvoskiveä he eivät tunne nimenä, eivätkä siten sen
sijaintiakaan. Mikäli sellainen kuitenkin on Karigasniemen Ailikkaan läheisyydessä, niin omaan paikallistuntemukseensa
nojaten ja osin Samuli Paulaharjunkin kuvaukseen perustuen Hans Kitti sijoittaisi
sen Luomusjärville menevän polun vieressä olevalle kumpareelle, joka sijaitsee Feaskkervárri-vaarasta
1,5 km itäkoilliseen. Kumpareella on suuri kivi, jonka ympärillä kasvaa heinää (HK 2003). Niilo Valle
puolestaan sijoittaisi mahdollisen seitakiven kumpareelle, joka sijaitsee Feaskkervárri-vaarasta 1,4 km
itä-kaakkoon (NV 2003). Ivvár-Guivi -seidan todellinen sijainti on siis spekulatiivinen ja jää edelleenkin
arvoitukseksi. 6 C13: 515
Ivvárláttu (IL 1995) Lampi Mierasjärven talon lounaispuolella. Määriteosaselitys: ks. Ivvár-Guivi, láttu =
lampi. Rávdoskáidi -kaidassa asunut Ivar Niileksenpoika Pieski (1881–1959) kulki talvisin aina nimetyn
lammen kautta Mierasjärven taloon mennessään. 8 L11: 516
Iälusaienâmeh (UP) Kaksi marastoa Hanhijängän kaakkoiskulmalla. Inarinsaamea; iälu = elo (poroista),
sai = yhdysosalyhentymä sanasta saje = sija ~ paikka, enâmeh = monikkomuoto sanasta eennâm
= maa > maat. 11 L18: 517
J
Jámešhávdi ~ Ruoššahávdi (3923 2, AL 2002, VG 2002, AN 2002, UW 2002) Muistokivellinen
hauta Gistuskáidi-kaidan pohjoisrinteellä Uhcačohkka- ja Stuorračohkka-kukkuloiden välissä olevan nimettömän
ojan rannasta noin 30 metriä länteen. Pohjoissaamea; jámeš = vainaja, hávdi = hauta, ruošša
= genetiivimuoto sanasta ruošša = venäläinen.
Viime sotien aikana Norjan Skiippakurussa oli saksalaisten ylläpitämä vankileiri, josta karkasi venäläinen
sotavanki päätyen lopulta Suomen puolelle. Hengenpitimekseen hän varasteli Tenon varren taloista
kaikenlaista, kuten esim. Kesäpaikasta voirasian ja sisnakengät. Nelimiehinen saksalaispartio tavoitti
karkurin syksyllä 1943 erään paikallisen asukkaan opastamana Yläkönkään eteläpuolisilta kukkuloilta
paistamassa sieniä. Hänet ammuttiin sinne ja saksalaiset hautasivat ruumiin samaan paikkaan.
Ursula Waltarin (Utsjoen Venäjä-Seuran nykyinen sihteeri) mukaan Suomi-Neuvostoliittoseuran toimesta
(nykyään Utsjoen Venäjä-Seura ry) päätettiin vuonna 1981 ”Kalman hautojen kunnostamisesta”
eli Utsjoen kunnan alueella sijaitsevien neuvostosotilaiden hautojen asiallisesta kuntoon laittamisesta
ja hautamuistomerkkien pystyttämisestä. Siihen liittyen ylirajajääkäri Veikko Guttorm ja opettaja Juhani
Harjunharja kantoivat kesällä 1988 pienen muistokiven vankikarkurin haudalle ja pystyttivät sen
sinne (VG 2002).
Kaksi muuta hautaa, joissa kummassakin on kahdeksan neuvostosotilasta, sijaitsevat Luomusjoen
maantierummun koillispuolisen tievan etelärinteellä ja Hans Uula Nuorgamin kentällä Kaamasmukassa
(AN 2002). Näille haudoille pystytettiin muistomerkit samana kesänä. Yhteinen hautamuistomerkkien
paljastustilaisuus pidettiin Kaamasmukassa sijaitsevalla muistomerkillä 9.10.1988 klo 10.00. Siihen
osallistui mm. Neuvostoliiton sotilasasiamies (UW 2002).
191