a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
6 Eläimistö<br />
6.1 Nisäkkäät<br />
Matti Mela<br />
6.1.1 Nisäkkäiden erityispiirteitä<br />
Toisin kuin suurin osa linnuista nisäkkäät elävät<br />
ympäri vuoden suurin piirtein samoilla alueilla.<br />
Osa nisäkkäistä vaeltaa jonkin verran, mutta<br />
pääasiassa kaikkien nisäkkäiden on selvittävä<br />
hengissä myös läntisen Utsjoen 7–8 kuukauden<br />
mittaisesta talvesta. Tämä vaatii eläimiltä sopeutumista<br />
kylmään, lumeen, pimeyteen ja niukkoihin<br />
ravintovaroihin. Paistunturin tapaisessa tunturierämaassa,<br />
jossa suuret alueet ovat paljakkaa tai<br />
harvaa tunturikoivikkoa, talvehtiminen on monelle<br />
nisäkäslajille huomattavasti vaativampaa kuin<br />
havumetsävyöhykkeellä. Siksi on ymmärrettävää,<br />
että monen lajin kannat ovat Paistunturilla hyvin<br />
harvalukuiset tai laji esiintyy vain satunnaisesti<br />
levinneisyytensä pohjoisrajoilla. Varsinaisia pohjoiseen<br />
sopeutuneita lajeja, jotka etelämpänä ovat<br />
harvinaisia tai joita ei tavata siellä vakituisesti lainkaan,<br />
ovat Paistunturi–Kevo-alueen nisäkkäistä<br />
naali ja tunturisopuli. Ne ovat molemmat vähälukuisia,<br />
naali on harvinaistunut jo sukupuuton<br />
partaalle ja sopuli on huippuvuosia lukuun ottamatta<br />
lähes kadoksissa. Näiden lajien kannalta<br />
Paistunturia voidaan pitää paremminkin jopa liian<br />
leutona tai eteläisenä alueena.<br />
Tässä tarkasteltavaan alueeseen kuuluu myös<br />
mäntymetsiä kuten Paistunturin erämaan kaakkoisosat<br />
ja Pierkivaaran soidensuojelualue sekä<br />
muutamat jokilaaksot pohjoisempana, kuten Kevojoen,<br />
Mielgijoen ja Akujoen laaksot. Jotkut nisäkkäistä<br />
suosivat mäntymetsiä niin voimakkaasti,<br />
että niiden tapaaminen tunturikoivikossakin on<br />
enemmän tai vähemmän tilapäistä (esimerkiksi<br />
orava, näätä ja karhu).<br />
Nisäkäslajisto näyttää sopeutuneen hyvin<br />
pitkään kesäpäivään tai yöttömään yöhön, vaikka<br />
monet lajit ovatkin aktiivisimmillaan öisin.<br />
Kettu lähtee liikkeelle illalla, vaikka aurinko on<br />
vielä korkealla horisontin yläpuolella. Toisaalta<br />
keskitalven kaamoksessa yöeläimet liikkuvat jo<br />
iltapäivästä lähtien. Äärivalaistuksiin sopeutuminen<br />
näyttää olevan kuitenkin nisäkäslajistolle<br />
varsin helppoa.<br />
6.1.2 Nisäkkäiden tutkiminen ja<br />
havaintojen keruu<br />
Tiedot Paistunturi–Kevo-alueen nisäkkäistä ja niiden<br />
esiintymisestä on kerättävä monesta eri lähteestä.<br />
Metsästettävästä lajistosta, ennen kaikkea<br />
hirvestä, paras tietämys on riistanhoitoyhdistyksillä<br />
ja metsästäjillä. Poromiehillä on tarkka tieto<br />
porojen määristä, mutta myös paljon havaintoja<br />
suurpedoista ja muidenkin eläinten talvikannoista.<br />
Pikkupedoista, mukaan luettuna kettu ja naali,<br />
saadaan runsaasti tietoa riekonpyytäjiltä ja naalityöryhmän<br />
pesätarkastajilta. Pikkunisäkässeurantaa<br />
tekee ennen kaikkea Metsäntutkimuslaitos.<br />
Suurpetoseurantaa talvisten lumijälkien perusteella<br />
tekevät mm. kaikki <strong>Metsähallituksen</strong> työntekijät<br />
ja rajavartiosto. Nämä havainnot kootaan<br />
vuosittain ja toimitetaan RKTL:een. Kevojokisuussa<br />
toimii lisäksi Turun yliopiston biologinen<br />
tutkimusasema, jonka vuosikymmeniä keräämät<br />
havainnot ovat tämän selvityksen käytössä.<br />
Tiedot talviaikaisista nisäkäsmääristä ja niiden<br />
esiintymäalueista ovat lisääntyneet moottorikelkkojen<br />
yleistymisen myötä. Myös tiedon kulku ja<br />
havaintojen kokoaminen ovat tehostuneet viime<br />
vuosina. Joidenkin nisäkäslajien osalta tiedot ovat<br />
kuitenkin edelleen hyvin puutteellisia ja esimerkiksi<br />
kesäaikaiset havainnot ovat monen lajin<br />
kohdalta vähäisiä.<br />
6.1.3 Nisäkkäiden esiintyminen<br />
Paistunturi–Kevo-alueella<br />
Seuraavassa käsitellään kaikki alueella tavattavat<br />
nisäkkäät jaoteltuina isompiin ryhmiin sukulaisuuden,<br />
elintapojen tai ravinnon mukaan.<br />
Päästäiset<br />
Pikkunisäkkäiden määrällä on tunturierämaassa<br />
suuri vaikutus muihin eläimiin ja pikkunisäkässyklit<br />
säätelevät suoraan tai välillisesti niitä syövien<br />
petoeläinten määriä. Säätelyvaikutus ulottuu myös<br />
petojen muihin saaliseläimiin, kuten riekkoon.<br />
Pikkunisäkkäisiin lasketaan päästäiset ja myyrät.<br />
Myyrien sykli on muiden eliöiden määrien sääte-<br />
65
Change language