a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
10.7 Hirven ja suurpetojen pyynti<br />
Inarin riistanhoitoyhdistyksen alue on jaettu<br />
viiteen hirvenpyyntialueeseen, joiden koot ovat<br />
211 700–403 200 hehtaaria. Utsjoen riistanhoitoyhdistyksellä<br />
on yksi hirvenmetsästysalue, jonka<br />
koko on 430 000 hehtaaria. Kevon luonnonpuisto<br />
ei sisälly Utsjoen hirvenmetsästysalueeseen, koska<br />
hirvenmetsästys on kielletty siellä.<br />
Vuonna 2004 Utsjoen riistanhoitoyhdistyksen<br />
alueelta kaadettiin 60 aikuista hirveä ja yksi vasa<br />
(kaatoprosentti 88). Niistä hieman reilu 20 kappaletta<br />
ammuttiin Paistunturin erämaa-alueelta<br />
tai sen läheisyydestä (V. Porsanger, henk.koht.<br />
tiedonanto 24.6.2005). Inarin riistanhoitoyhdistyksen<br />
alueelta kaadettiin edellä mainittuna vuotena<br />
puolestaan 126 aikuista hirveä ja yhdeksän<br />
vasaa (kaatoprosentti aikuisilla 91 ja vasoilla 75)<br />
(Vikeväkorva 2005). Viisi aikuista ja yksi vasa<br />
saatiin Paistunturin erämaa-alueelta tai sen läheisyydestä<br />
(P. Vikeväkorva, henk.koht. tiedonanto<br />
20.11. 2005).<br />
Inarin ja Utsjoen riistanhoitoyhdistysten alueella<br />
tapahtuvassa karhun metsästyksessä on<br />
noudatettava maa- ja metsätalousministeriön<br />
itäiselle poronhoitoalueelle määräämää kiintiötä<br />
(MetsästysA 5§). Metsästyskaudella 2004–2005<br />
edellä mainittu kiintiö oli 20 karhua, joista saatiin<br />
saaliiksi 19. Kaadetuista karhuista yksi ammuttiin<br />
Inarin ja yksi Utsjoen riistanhoitoyhdistyksen<br />
alueelle. Utsjoelta kaadettu karhu ammuttin Paistunturin<br />
erämaa-alueen liepeille (L. Haapamäki,<br />
henk.koht. tiedonanto 19.9.2005).<br />
Maa- ja metsätalousministeriö myönsi Lapin<br />
riistanhoitopiirin alueelle metsästyskaudelle<br />
2004–2005 kolmen ilveksen ja kahden suden<br />
pyyntiin oikeuttavat pyyntilupakiintiöt. Lapin<br />
riistanhoitopiiri puolestaan myönsi alueelleen<br />
kyseisenä metsästyskautena pyyntiluvat kahdelle<br />
ilvekselle ja kahdelle sudelle. Toinen suden pyyntiluvista<br />
myönnettiin Inarin riistanhoitoyhdistyksen<br />
alueelle. Edellä mainitut susien ja ilveksien<br />
pyynnit päättyivät tuloksettomina. Kolmas maa-<br />
ja metsätalousministeriön ilveksen pyyntilupa<br />
käytettiin ilveksen pyyntiin siten, että se johti<br />
poliisitutkintaan (L. Haapamäki, henk.koht. tiedonanto<br />
24.10.2005).<br />
10.8 Yhteenvetoa ja pohdintaa<br />
Metsästyskaudella 2001–2002 Paistunturin erämaa-alueella<br />
riekkoa metsästäneet paikalliset<br />
metsästäjät ja lupametsästäjät olivat sukupuoli- ja<br />
ikäjakaumaltaan toisiinsa verrattuina varsin homogeenisia<br />
ryhmiä. Ammattijakauman suhteen<br />
ryhmät poikkeavat toisistaan siten, että lupametsästäjät<br />
ovat jonkin verran paremmin koulutettuja<br />
ja heillä voi siten olla myös paremmat tulot kuin<br />
paikallisilla metsästäjillä. Erot eivät kuitenkaan ole<br />
yhtä huomattavia kuin koko Ylä-Lapin aineistoa<br />
tarkasteltaessa.<br />
Metsästäjäryhmien metsästysseurueita tarkastellessa<br />
voisi varovaisesti arvioiden tulla siihen<br />
johtopäätökseen, että paikalliset riekonmetsästäjät<br />
arvostavat omaa rauhaa enemmän kuin lupametsästäjät.<br />
Metsästysseurueita ja ammattijakaumia<br />
tarkastellessa voi tulla myös siihen johtopäätökseen,<br />
että Paistunturin erämaa-alueella riekkoa<br />
metsästäneistä paikallisista metsästäjistä suurempi<br />
osa kuin ylälappilaisista metsästäjistä keskimäärin<br />
saa ainakin osan elannostaan metsästysmatkailun<br />
tuomista tuloista. Paikalliset yrittäjät ovat myös<br />
onnistuneet majoituspalvelujen markkinoinnissa<br />
varsin hyvin, sillä noin 65 % Paistunturin erämaaalueella<br />
vierailleista lupametsästäjistä käytti ainakin<br />
jossain metsästysreissunsa vaiheessa jonkun<br />
paikallisen matkailuyrityksen majoituspalveluja.<br />
Tähän on voinut myötävaikuttaa <strong>Metsähallituksen</strong><br />
luvanmyyntipolitiikka, jonka periaatteena oli antaa<br />
noin puolet ensimmäisten metsästysviikkojen<br />
sekä kaikki talvimetsästysluvat matkailuyritysten<br />
myytäviksi.<br />
Paistunturin erämaa-alueella metsästäneet paikalliset<br />
riekonmetsästäjät ja lupametsästäjät ovat<br />
metsästysmotiiveiltaan melko lähellä toisiaan.<br />
Selvin ero metsästäjäryhmien välillä on se, että<br />
lupametsästäjät pitävät suurinta osaa motiiveista<br />
suhteellisesti ottaen tärkeämpinä kuin paikalliset.<br />
Ainoat poikkeukset tekevät saalis ja liikunta.<br />
Noin puolta suurempi osa paikallisista pitää saalista<br />
tärkeämpänä kuin lupametsästäjät. Liikuntaa<br />
tärkeänä pitävien suhteellisessa osuudessa ei ole<br />
kuin muutaman prosenttiyksikön ero paikallisten<br />
hyväksi, mutta paikallisten keskuudessa liikunta<br />
on motiiveista tärkein lupametsästäjillä sen ollessa<br />
neljännellä sijalla. Jännitystä pidetään molemmissa<br />
ryhmissä yhtä monen mielestä tärkeänä.<br />
127
Change language