a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
tunnoille. Loinen synnyttää eläviä poikasia. Suotuisissa<br />
olosuhteissa sen lisääntyminen on erittäin<br />
nopeaa. Loinen ei tartu ihmisiin tai kotieläimiin.<br />
Vastuuntuntoiset kalastajat ja muut vesillä liikkujat<br />
voivat estää loisen leviämisen helposti. Kalastusvälineiden<br />
pitää olla kuivia tai ne pitää desinfioida.<br />
Kaloja ei saa siirtää vesistöistä toiseen.<br />
Niitä ei saa myöskään perata eri vesistössä kuin<br />
mistä ne pyydetty tai hankittu eikä perkuujätteitä<br />
saa heittää eri vesistöön kuin mistä perattava kala<br />
on pyydetty tai hankittu. Sekä elävien että kuolleiden<br />
syöttikalojen käyttö on kielletty, jos ne on<br />
tuotu toisesta vesistöstä. Veneiden ja vastaavien,<br />
asuntoautojen ja vesilentokoneiden mukana ei saa<br />
siirtää tai laskea veteen vieraan vesistön vettä.<br />
6.3.2 Taimen<br />
Taimen, jos mikä, on monimuotoinen kala. Sillä<br />
on mm. pienissä puroissa eläviä paikallisia muotoja<br />
ja Jäämerellä asti syönnösvaelluksella käyviä<br />
muotoja. Korkealla tunturipurossa syntynyt taimenen<br />
poikanen voi jäädä kotivirtaan tai lähteä<br />
avarammille vesille, siis alavirtaan. Vaellusvietti<br />
voi vallata taimenen poikaset jo 4–6 vuoden<br />
ikäisenä. Osa vaeltavista kaloista jää jokijärvien<br />
laajentumiin, esimerkiksi Kevojoen rotkojärviin.<br />
Osa jatkaa ravinnon vähäisyyden tai muun syyn<br />
seurauksena pitemmälle. Tämä on osa koko luomakunnan<br />
levittäytymis- ja eloonjäämisoppia.<br />
Monenlaisiin olosuhteisiin sopeutunut laji selviää<br />
paremmin erilaisista muutoksista. Kauas kotipurosta<br />
lähtenyt taimenen poikanen kokee erilaisia<br />
ympäristöjä uutta etsiessään.<br />
Nuoret taimenet voivat vaeltaa jopa kauas<br />
Jäämereen sukulaistensa lohenpoikasten tapaan.<br />
Kaukovaelluksen päätepysäkkejä ovat Tenovuono<br />
ja läheinen merialue. Siellä riittää tunturivesien<br />
niukkaan ravintoon verrattuna yllin kyllin syötävää.<br />
Meri on aina sula ja se tuottaa ravintoa erikokoisille<br />
kaloille. Taimenellekin kertyy merellisessä<br />
ympäristössä kokoa nopeammin kuin makeassa<br />
vedessä. Loheen verrattuna taimen jää kuitenkin<br />
huimasti pienemmäksi. Taimen ei kuitenkaan<br />
välttämättä viihdy kovin kauan ruokapöydän<br />
ääressä. Suvunjatkaminen ja halu päästä takaisin<br />
kotiseudulle ovat ylitsepääsemättömiä.<br />
Taimenten vaellus takaisin kohti ylämaita alkaa<br />
joko heti jäiden lähdön jälkeen tai elokuussa,<br />
jolloin illat hämärtyvät, ja jatkuu kohti syntymäsijoja<br />
aina Paistunturilla oleville jokilatvoille saakka.<br />
Syksyllä meritaimenta tavataan runsaammin kalastuskauden<br />
jälkeen. Erämaahan nousevat meritaimenet<br />
ovat siten ihmisen pyynniltä turvassa.<br />
Tunturijärvissä ja jokilaajentumissa esiintyy<br />
järvitaimenta, joka voi kasvaa hyvissä ravintoolosuhteissa<br />
usean kilon painoiseksi. Tavallisin<br />
saaliskoko jää kuitenkin alle yhden kilon.<br />
Koko alueella esiintyy vesistöjen latvavesissä<br />
purotaimenta (tammukka), joka on sopeutunut<br />
elämään kaikista niukimmissa olosuhteissa. Tammukka<br />
voi saavuttaa sukukypsyyden tunturipurossa<br />
alle vaaksan mittaisena.<br />
Taimen on eri muotoineen merkittävä jokilaajentumien<br />
ja tunturijärvien saaliskala. Sen<br />
monimuotoisuus ja sopeutumiskyky osoittavat,<br />
miten laji on vuosituhansien kuluessa kussakin<br />
vesistössä kehittynyt. Sama koskee myös lohta.<br />
6.3.3 Harjus<br />
Harjusta esiintyy sekä järvi- että jokimuotona.<br />
Se on erittäin yleinen kalalaji Kevojoessa sekä<br />
Cuoggájoessa ja sen järvilaajentumissa. Kevon<br />
luonnonpuiston itäreunalla sijaitsevissa Vuogojärvissä<br />
harjusta esiintyy enemmän kuin muita<br />
kaloja. Isompi Vuogojärvi on matala ja pehmytpohjainen<br />
ja soveltuu siten erinomaisesti tälle<br />
purje-eväiselle kalalle. Harjus on sopeutunut<br />
hyvin erilaisiin olosuhteisiin eikä muodosta varsinaisia<br />
kääpiökantoja kuten siika, taimen tai rautu.<br />
Harjuksen kutu tapahtuu kivikkorannoilla tai<br />
virtaavassa vedessä keväällä jäiden lähdön aikaan<br />
eli viikko-pari ennen juhannusta. Kutualustaksi<br />
kelpaa kivi- tai sorapohja.<br />
6.3.4 Siika<br />
Ihmiset ovat levittäneet Paistunturin erämaa-alueen<br />
kaloista eniten siikaa. Se johtuu siitä, että siika<br />
on pohjoisen asukkaille tärkeä kotitarve- ja myyntikala.<br />
Kalanpoikasten saatavuus parani 1960-luvulla,<br />
kun kalanviljely yleistyi, ja siikaa haluttiinkin<br />
istuttaa lähes joka järveen. Paistunturinkin alueelle<br />
levitettiin vieraan vesistön kaloja yli kymmeneen<br />
järveen. Valitettavasti istuttajat eivät tienneet, että<br />
siian levitys voi tuhota alkuperäisiä kalalajeja.<br />
Kalatautien leviämisen estämiseksi kalanpoikasten<br />
tuonti Tenon vesistön alueelle kiellettiin<br />
vuonna 1986, mutta yli pari vuosikymmentä jatkunut<br />
kalojen istutus on jättänyt pysyvät jäljet.<br />
Istutustoiminta on ollut osaksi suunnittelema-<br />
79
Change language