a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
5.4.9 Kalliokot, louhikot ja vyörysoraikot<br />
Granuliittikaaren tunturien avokalliot ovat miltei<br />
lohduttoman yksitoikkoisia ja ikäviä kohteita<br />
Lapin kasvien lumoa etsiville vaeltajille. Puuttomien<br />
tai kitukasvuisten tunturikoivujen hatarasti<br />
verhoamien rinteiden kalliopaljastumat voivat<br />
olla antoisia korkeintaan jäkälä- ja sammaltutkijoille.<br />
Paikoitellen Paistuntureiden ja Jeskadamin<br />
ydinalueilla törmää suuriin lohkareikkoihin, joista<br />
riittäisi kiviainesta vaikka koko Inarin Lapin<br />
teiden kunnostukseen. Pohjanvariksenmarja,<br />
vaivaispaju, itusilmuja muodostava, kellanvihreä<br />
ketunlieko, kotoinen kissankäpälä, riekonmarja ja<br />
harmahtavia mattoja muodostava kalliotierasammal<br />
kilpailevat elintilasta kiirunan reviirin välittömässä<br />
läheisyydessä. Kalliotierasammalen määrän<br />
lisääntyminen Jeskadam-tuntureita kohden on<br />
selvä merkki ilmaston muuttumisesta hiljalleen<br />
mereisemmäksi. Kellanvihreä pohjankorvajäkälä<br />
on täällä yleisimmillään.<br />
Kivipinnat ovat karttajäkälien (Rhizocarpon<br />
geographicum, R. alpicola) ja lukuisten muiden rupijäkälälajien<br />
koristelemia. Tuulten röykyttämillä<br />
rakkalouhuilla vallitsevat napajäkälät (Umbilicaria<br />
arctica, U. proboscidea, U. hyperborea ja U. cylindrica).<br />
Runsashaaraiset korallijäkälät (Sphaerophorus fragilis,<br />
S. globosus) kilpailevat viehättävyydessä palleroporonjäkälän<br />
(Cladina stellaris) ja kangastinajäkälän<br />
(Stereocaulon paschale) kanssa. Louhikoille ja tuulisille<br />
lakikaltioille antavat väriloistoa lisäksi tiukasti<br />
alustaan liimautuneet kaarrekarve (Arctoparmelia<br />
centrifuga) ja hieman pienempikokoinen pallokarve<br />
(A. incurva). Tupsumaisia kimppuja muodostavat<br />
tummanpuhuva tunturiluppo (Alectoria nigricans)<br />
ja kellervä rakkaluppo (A. ochroleuca) lienevät tunturiporon<br />
talvista apetta. Lapalumijäkälä ja harvinaisempi<br />
kourulumijäkälä (Flavocetraria nivalis, F.<br />
cucullata) ovat Paistuntureilla tavallisia.<br />
Avokallioita, rakkalouhikoita ja vyörysoraikkoja<br />
tavataan erityisen paljon syvissä kuruissa ja<br />
jokilaaksoissa. Näiden kalliopintojen halkeamiin<br />
ja koloihin ovat pureutuneet useat saniaiset,<br />
erityisesti karva- ja tunturikiviyrtti, kallioimarre<br />
(Polypodium vulgare) ja ulkoasultaan muunteleva<br />
haurasloikko. Kevon laakson keskiosien valuvettä<br />
tippuvilla seinämillä riippuvat sinirikon versot<br />
ja vyörysoraikkoja peittävät lapinvuokkopatjat.<br />
Erityisen suuriin ja isokokoisiin lohkareikkoihin<br />
kätkeytyy mm. tuoksualvejuuri.<br />
Paahteisilla kalliopinnoilla tavallisia sammalia<br />
ovat kallio-omenasammal (Bartramia pomiformis),<br />
kyhmy- ja kalliotorasammal (Cynodontium strumiferum,<br />
C. tenellum), nuorasammal sekä maksasammalista<br />
raippasammalet (Anastrophyllum spp.),<br />
kielisammalet (Diplophyllum spp.), korallisammalet<br />
(Ptilidium spp.) ja louhisammal (Tetralophozia setiformis).<br />
Eräät putkilokasvit ovat tunnetusti hyviä kallioperän<br />
ilmaisijoita, indikaattoreita. Erityisesti<br />
ultraemäksisten serpentiini- ja peridotiittikallioiden<br />
vakiolajistoon kuuluvat pikkutervakko (Lychnis<br />
eli Viscaria alpina), lapinnätä (Minuartia biflora)<br />
ja viherraunioinen (Asplenium viride) esiintyvät<br />
alueella hyvin oikullisesti ja ovat pikkutervakkoa<br />
lukuunottamatta Inarin Lapin harvinaisuuksia.<br />
Viherraunioisen kasvualusta Jiesnnalvárrin rinteessä<br />
on ilmeisesti serpentiinipahkulla. Pikkutervakon,<br />
lapinnädän ja tunturihärkin eräiden<br />
ekotyyppien kasvualustana saattaa hyvinkin olla<br />
joillakin paikoilla ultraemäksisiä kivilajeja.<br />
5.4.10 Lumenviipymät ja routamaat<br />
Skandinavian tunturialueisiin verrattuna koko<br />
läntisen Utsjoen matala-alpiininen erämaa on<br />
keskikesällä, parhaana kasvukautena, kuivuudesta<br />
kärsivä kivikkoinen, varpukasvillisuuden ja sitkeähenkisten<br />
sarojen ja heinien tyyssija. Se on samalla<br />
pulmusen, kivitaskun, kapustarinnan ja harvinaisen<br />
keräkurmitsan elinpiiriä. Koko Paistunturi–<br />
Kevo-alueen tunturiselänne on arktisten tuulten<br />
armoilla ja pohjoispuhurit piiskaavat tunturien<br />
lakiosia poistaen ohuen, suojaavan lumipeitteen<br />
lähes kokonaan. Routakuoppien painanteihin kertyneet<br />
kinokset voivat säilyä juhannukseen asti,<br />
kylminä kesinä pitempäänkin. Erityisesti niitä on<br />
Jeskadam-tuntureiden alueella.<br />
Tällaisissa lumipainanteissa viihtyvät tunturilieko,<br />
vaivaispaju, lumijäkkärä (Gnaphalium<br />
supinum), sammalvarpio, lumihärkki, närvänä,<br />
sekä vähemmän huomiota herättävät jäkki, pohjantähkiö<br />
(Phleum alpinum), ja riekonsara (Carex<br />
lachenalii). Kylmästä elinpaikastaan huolimatta ne<br />
ehtivät kukkimisasteelle jo runsaan viikon kuluttua<br />
lumipatjan sulamisesta. Sammalpeitekin on<br />
yleensä monilajinen ja edustava: särmäsammal<br />
(Conostomum tetragonum), rantapörrösammal (Dicranoweisia<br />
crispula), tunturiahmansammal (Kiaeria<br />
starkei), paljakka-ahmansammal (K. glacialis), tunturivarstasammal<br />
(Pohlia ludwigii), hetevarstasammal,<br />
53
Change language