a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
on myönnetty pääsääntöisesti luontaiselinkeinon<br />
harjoittajille tietyille kulku-urille (kts. luku 14 Liikenne<br />
ja kulkuyhteydet).<br />
Lentoliikenne säästää maastoa kulumiselta,<br />
mutta toisaalta saattaa häiritä esim. laskeutumisjärvillä<br />
pesiviä vesilintuja ja aiheuttaa meluhaittoja<br />
muille erämaan rauhaa kaipaaville liikkujille.<br />
Moottoroitu liikenne on supistanut erämaita<br />
sosiaalisessa mielessä ja mahdollistanut niiden<br />
syrjäisimpienkin osien tavoittamisen päivässä tai<br />
parissa. Toisaalta moottoroitu liikkuminen mahdollistaa<br />
erämaiden matkailullisen hyödyntämisen<br />
niillekin, joiden voimat tai taidot eivät riitä omin<br />
voimin alueella liikkumiseen.<br />
7.3.5 Tunturimittarituhot<br />
Tunturimittarituhoja esiintyi edellisen kerran laajemmassa<br />
mittakaavassa vuosina 1964–1966, jolloin<br />
tunturimittarien massaesiintymä aiheutti tuhoja<br />
noin 500 000 hehtaarin alueella Ylä-Lapissa.<br />
Tuhoaluetta (yli puolet puustosta on tuhoutunut)<br />
oli vielä 1990-luvun lopulla 235 000 hehtaaria,<br />
josta täysin puutonta oli noin 68 000 hehtaaria.<br />
Utsjoella tuhoaluetta on yhteensä noin 101 000<br />
hehtaaria, joka on 62 % koivikoiden kokonaispinta-alasta.<br />
Tästä puuttomaksi on muuttunut noin<br />
60 000 hehtaaria, joka on 58 % tuhoalasta ja 36 %<br />
koivikoiden pinta-alasta. Tuhoa täydensi osalla<br />
aluetta voimakas laidunnuspaine, jolloin koivut<br />
eivät pystyneet uudistumaan kasvullisesti juurivesoistaan<br />
vaan kuolivat varastoimiensa ravintovarojen<br />
ehtyessä (Haukioja 1978, Sihvo 2002).<br />
Suuret jaksottaiset kannanvaihtelut ovat hyvin<br />
tyypillisiä pohjoisten alueiden eläinlajeilla.<br />
Useiden kasvinsyöjien, kuten tunturimittarin, tiheysvaihtelut<br />
ovat selvimmät levinneisyysalueen<br />
pohjoisosissa. Tunturimittarin räjähdysmäinen<br />
lisääntyminen ja tuhojen eteneminen oli monen<br />
tekijän yhteisvaikutusta. Tunturimittarin massaesiintymisvuodet<br />
olivat kylmiä ja sateisia, jolloin<br />
puiden uusien lehtien muodostuminen oli hidasta.<br />
Perättäisistä tuhovuosista johtuen puiden vararavinto<br />
ehtyi. Puiden kuoltua maaperään vapautui<br />
ravinteita ja pintakasvillisuus rehevöityi. Tällöin<br />
porot ja myyrät viihtyivät alueella erityisesti ja<br />
söivät koivun juurivesat ja taimet. Haihdutuksen<br />
vähettyä maaperän kosteus ja sammaleisuus lisääntyivät<br />
ja estivät siementen itämistä. Siemensa-<br />
90<br />
to niukkeni niukkenemistaan aiheuttaen laajojen<br />
puuttomien alueiden syntymisen (Sihvo 1985,<br />
Sihvo 2002, Sulkava 2002).<br />
Tunturikoivu muodostaa suurimman osan<br />
tunturikoivuvyöhykkeen biomassasta ja tuotannosta.<br />
Se on metsänrajapuu ja ekosysteemin<br />
avainlaji Tunturi-Lapissa eli suuri osa kasvi- ja<br />
eläinlajeista on siitä riippuvaisia. Tunturimittarituhoissa<br />
valtaosa tunturikoivikon biomassasta ja<br />
sen tuotannosta hävisi. Samalla hävisi myös suuri<br />
osa ekosysteemin kasvi- ja eläinlajeista. Tilanne<br />
heikkenee edelleen mm. pintakasvillisuudessa.<br />
Koivikoiden tuhoutumisen myötä myös alueen<br />
lähi- ja kaukomaisema ovat muuttuneet.<br />
Koivujen tuhoutuminen vaikuttaa myös vesistöihin<br />
ja kalakantoihin. Koivikko estää maan<br />
happamoitumista. Tuhon jälkeen happamoituminen<br />
ja ravinteiden huuhtoutuminen nopeutuvat,<br />
jolloin alueen vesistöjen veden laatu heikkenee.<br />
Tästä on haittaa kalakannoille (rautu ja taimen).<br />
Koivikoiden tuhoutuessa myös hyönteiset vähenevät<br />
ja samalla vähenee virtavesien kalaston<br />
ravinnon määrä.<br />
Tunturikoivikoiden tuhoutumisella oli vaikutuksia<br />
myös luontaiselinkeinojen harjoittamismahdollisuuksiin.<br />
Kotitarvepuun määrä väheni,<br />
porolaitumien arvo heikkeni, metsästettävä riista<br />
väheni ja kalakannat heikkenivät. Tämä on vähentänyt<br />
luonnonkäytön mahdollisuuksia ja muuttanut<br />
luontaiselinkeinojen toimintaympäristöä<br />
Utsjoella.<br />
7.3.6 Puuston käyttö<br />
Paistunturin erämaa-alue on pääasiassa paljakan<br />
tunturikangasta (34 %), harvapuustoista tunturikoivukangasta<br />
(15 %) ja niukkapuustoista tunturikangasta<br />
(14 %). Kevon luonnonpuisto on pääasiassa<br />
paljakan tunturikangasta (45 %) ja niukkapuustoista<br />
tunturikangasta (12 %). Metsämaata<br />
on alle 1 % (160 ha) alueiden pinta-alasta (Sihvo<br />
2002). Metsämaan vähäisyyden vuoksi puuston<br />
ainoa käyttömuoto on polttopuuhakkuut, jotka<br />
ovat keskittyneet hyvin rajatuille alueille.
Change language