a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
1997) ja Suomen poronhoitoalueen kesälaidunvarat<br />
(Kumpula ym. 1999). Lisäksi on tutkittu porojen<br />
laidunten käyttöä Pohjois-Lapissa (Kumpula<br />
ym. 1999). Vuosina 1999–2003 tehtiin poronhoitoalueelle<br />
talvilaidunten uusintainventointi (Kumpula<br />
ym. 2004), jonka tarkoituksena on selvittää<br />
talvilaidunten tilassa tapahtuneita muutoksia sekä<br />
arvioida ja kehittää inventointimenetelmää.<br />
Talvilaidunten uusintainventoinnissa Ylä-Lapin<br />
paliskunnista suurimmat jäkälämäärät arvioitiin<br />
Näätämön ja Käsivarren paliskuntien alueilla<br />
olevilla koealoilla ja pienimmät Paistunturin ja<br />
Ivalon paliskunnissa. Runsaimmin jäkälälaitumia<br />
maa-alaa kohti oli Vätsärin, Ivalon, Kaldoaivin ja<br />
Paistunturin paliskunnissa ja vähiten Sallivaaran,<br />
Muddusjärven ja Käsivarren paliskunnissa. Ravintokasvien<br />
määrissä ja laidunten pinta-aloissa oli<br />
huomattavia eroja inventointien välillä. Osa eroista<br />
johtui todellisista muutoksista talvilaitumilla,<br />
osa selittyi inventointimenetelmän virhelähteillä.<br />
Tästä huolimatta inventoinnilla saatiin kohtuullisen<br />
luotettavaa tietoa paliskuntien talvilaidunvaroista.<br />
Virhelähteet huomioon ottaen vertailut<br />
osoittivat jäkäliköiden jäkälämäärän lisääntyneen<br />
Käsivarren ja jonkin verran myös Näätämön ja<br />
Kaldoaivin paliskunnissa. Paistunturin ja lähes<br />
kaikissa Inarin alueen paliskunnissa jäkälämäärä<br />
pieneni inventointien välillä. Jatkossa inventointimenetelmää<br />
on tarkoitus kehittää edelleen.<br />
Uusintainventointi osoitti, että jäkälälaidunten<br />
elpyminen on mahdollista kohtalaisen lyhyelläkin<br />
aikavälillä, mikäli laidunnuspaine ja porojen<br />
laidunkierto ovat sopivat elpymisen alkamiseksi.<br />
Toisaalta jäkäliköiden kunto voi heikentyä, kun<br />
laidunnuspaine ja muun maankäytön aiheuttama<br />
kulutus ylittävät jäkäliköiden vuotuisen uusiutumiskyvyn<br />
(Kumpula ym. 2004).<br />
7.4.5 Puuston käyttö<br />
Metsänrajaseutujen asutuksen kotitarvepuun<br />
käyttöä on selvitetty useilla tutkimuksilla aina<br />
1910-luvulta lähtien. Metsähallitus selvitti Utsjoen<br />
kunnan asukkaiden kotitarvepuun saantimahdollisuuksia<br />
Utsjoen hoitoalueen metsätaloussuunnitelmissa<br />
vuosina 1941 ja 1964 sekä Mattsonin<br />
(1987) tutkimuksessa ihmisen vaikutuksista Utsjoen<br />
metsänrajametsiin. Näistä kävi ilmi, että kotitarvepuun<br />
suhteellinen kulutus oli pienentynyt<br />
vuosisadan alun tilanteeseen verrattuna (Veijola<br />
1998). Selvityksessä (Salmi 1988) tunturikoivun<br />
92<br />
polttopuukäytön lisäämismahdollisuuksista<br />
Enontekiöllä ja Utsjoella arvioitiin, että vuotuinen<br />
polttopuun käyttö Utsjoella oli 2 700 m³.<br />
Vuotuinen käyttö asukasta kohti oli 1,9 m³, kun se<br />
Suojametsäkomission (1910) tietojen perusteella<br />
oli 5,6 m³. Salmen (1988) tarkastelussa koivikoiden<br />
arvioitu kasvu oli yleensä riittävä kulutukseen<br />
nähden, mutta joillakin alueilla polttopuuvarat olivat<br />
kaukana kulutuspisteistä. Esimerkiksi Utsjoen<br />
alueelle osa polttopuista kuljetetaan Inarista.<br />
Tunturimittarituhojen aiheuttama koivikoiden<br />
vähentyminen on omalta osaltaan vähentänyt<br />
koivupolttopuun saantimahdollisuuksia. Utsjoen<br />
kunta on kiinnittänyt asukkaiden kotitarvepuun<br />
saannin järjestelyihin huomiota monissa esityksissään<br />
1990-luvulle asti ja kysymys on edelleen<br />
ajankohtainen (Veijola 1998).<br />
7.4.6 Utsjoen tunturikoivikoiden<br />
ennallistaminen<br />
Ylä-Lapin luontokartoituksessa (Sihvo 2001 ja<br />
2002) ja Ylä-Lapin luonnonvarasuunnitelmassa<br />
(Sandström ym. 2000) selvitettiin tunturikoivikoiden<br />
nykytilaa. Vuonna 2002 Utsjoen kunta ja<br />
Metsähallitus käynnistivät kartoituksen Utsjoen<br />
tuhokoivikoiden ennallistamismahdollisuuksista ja<br />
laativat hankesuunnitelman (Metsähallitus ja Utsjoen<br />
kunta 2003). Hankkeen päätavoitteena on<br />
elvyttää koivun kasvu ja uudistuminen sellaisilla<br />
tuhoalueilla, missä sen kasvustoa on vielä jäljellä.<br />
Tavoitteeseen pyritään estämällä tai olennaisesti<br />
vähentämällä porojen kesälaidunnusta valituilla<br />
kohteilla. Poromiehet ovat sitoutuneet uusiin laidunnusjärjestelyihin<br />
paimentamalla porot pois<br />
ennallistettavalta alueelta ennen kasvukauden alkua.<br />
Kokonaan tuhoutuneita alueita on tarkoitus<br />
metsittää istuttamalla ja kylvämällä. Paistunturin<br />
paliskunnan kanssa on sovittu, että hankealue sijaitsee<br />
Kevon luonnonpuiston eteläpuolella. Ennallistettava<br />
alue on pinta-alaltaan 66,5 km².<br />
Hankesuunnitelma sisältää käytännön toimenpiteet<br />
ja budjetin. Hankkeeseen liittyvät tutkimus<br />
ja seurantasuunnitelmat on laadittu erikseen yhteistyössä<br />
Turun yliopiston, Metsäntutkimuslaitoksen,<br />
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen<br />
ja Jyväskylän yliopiston kanssa. Hankkeen toteuttamiseen<br />
tarvittavaa rahoitusta kartoitetaan<br />
edelleen.
Change language