a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
epätasaisesti levinnyt kellosinilatva (Polemonium<br />
acutiflorum), lapinlemmikki (Myosotis decumbens) ja<br />
karummallakin alustalla toimeentuleva lapinkuusio<br />
(Pedicularis lapponica).<br />
Tunturiseutujen lehtoja yleisesti luonnehtiva<br />
isoalvejuuri (Dryopteris expansa) on alueella yllättävän<br />
vähälukuinen. Myös kotkansiiven (Matteuccia<br />
struthiopteris) ja soreahiirenportaan (Athyrium filixfemina)<br />
kasvustot ovat varsin pieniä.<br />
Koivikon lomasta erottuvat suorarunkoiset<br />
haavat reunustavat paikoitellen laaksojen ylärinteitä.<br />
Tunturimittarin tuhot eivät koskettaneet niitä.<br />
Eräässä Kevojoen kanjonin latvaosan haavikossa<br />
on Inarin Lapin ainoa suippohärkylän (Polystichum<br />
lonchitis) esiintymä ja samoilla seuduilla, eräässä<br />
kurulehdossa myyränportaan (Diplazium sibiricum)<br />
suojaisa kasvupaikka. Varsinaisten pahtalehtojen<br />
lajistoa käsitellään lähemmin kappaleessa 5.4.8.<br />
Lehtojen runsaasta sammalvalikoimasta mainittakoon<br />
eteläisinä lajeina pidetyt lehtohaivensammal<br />
(Cirriphyllum piliferum), palmusammal<br />
(Climacium dendroides), metsäliekosammal (Rhytidiadelphus<br />
triquetrus), ruusukesammal (Rhodobryum roseum),<br />
silosuikerosammal (Brachythecium velutinum),<br />
sinilehväsammal (Mnium stellare) sekä erityisesti<br />
Pohjois-Suomen jokivarsilehtojen pohjanlehväsammal<br />
(Plagiomnium curvatulum) ja tulvasammal<br />
(Myrinia pulvinata).<br />
Lehtoniityt<br />
Koivuvyöhykkeessä on kapea-alaisia lehtoniittylaikkuja<br />
puro- ja jokivarsien tuntumassa. Niiden<br />
pensaskerrosta hallitsevat usein monirotuinen<br />
kalvaspaju (Salix hastata) ja vaihtelevan näköinen<br />
ja -kokoinen kataja. Kenttäkerroksen tavallisimpia<br />
lajeja ovat metsäimarre ja metsäkorte (Equisetum<br />
sylvaticum) sekä nuokkuhelmikkä ja tuppisara. Keräpääpoimulehden<br />
(Alchemilla glomerulans) esiintyminen<br />
viittaa lievään lähteisyyteen. Väriä ja iloisempaa<br />
ilmettä lehtokoivikolle tuovat puolestaan<br />
lapinkuusio sekä metsätähti ja ruohokanukka.<br />
Alempana jokilaaksoissa, lehtojen läheisyydessä<br />
on paikallisen väestön hyödyntämiä ruohoisia<br />
niittyjä. Pienikokoiset, kilpailukyvyltään heikot<br />
lajit leviävät mielellään näille reheville laidunniityille.<br />
Vapaammassa elinympäristössä ne kykenevät<br />
valtaamaan enemmän kasvutilaa kuin puu- ja<br />
pensaskerroksen tai suurruohoston varjostamassa<br />
kasvillisuudessa. Tällaisille porojen lannoittamille,<br />
puoliavoimille niityille ja kentille ovat levinneet<br />
kulleron ja huopaohdakkeen ohella lapinorvokki,<br />
keväthanhikki (Potentilla crantzii), munuaispoimulehti<br />
(Alchemilla murbeckiana), pohjantähkiö, lapinvehnä<br />
(Elymus mutabilis), polkusara ja joskus valkokukkainen<br />
kissankello (Campanula rotundifolia).<br />
Niityn kasvipeitettä piristävät myös pikkulaukusta<br />
vaivoin erottuva lapinlaukku (Rhinanthus groenlandicus),<br />
valko- ja punasävyisin mykeröin koreileva<br />
siankärsämö (Achillea millefolium) ja kookkaampina<br />
kaunottarina kellosinilatva ja keminängelmä.<br />
5.4.5 Rantakasvillisuus<br />
Tunturi-Lapissa veden äärellä olevat kasvupaikat<br />
ovat yleensä hyvin epävakaita ja herkkiä äkkinäisille<br />
muutoksille. Vuosittain toistuvat tulvat ja jääeroosio<br />
raastavat rajusti vuolasvirtaisten jokien ja<br />
purojen litoraalivyöhykettä. Tästä syystä kasvipeite<br />
on näillä paikoilla hyvin aukkoista ja lajistoltaan<br />
kirjavaa. Tilanteesta hyötyvät erityisesti kilpailukyvyltään<br />
heikot lajit, joiden tieltä vesimassat ovat<br />
pyyhkäisseet pois mm. tukahduttavan pensaskerroksen.<br />
Kevättulvien koettelemaan rantavyöhykkeeseen<br />
kulkeutuu diasporeja mitä erilaisimmista<br />
kasviyhdyskunnista. Varsinaisilla maaperätekijöillä<br />
ei näytä olevan kovinkaan suurta merkitystä<br />
kasviyhdyskuntien muodostumiseen.<br />
Kuningas Kaarle XII:n kunniaksi nimetty<br />
kaarlenvaltikka (Pedicularis sceptrum-carolinum) on<br />
ylväimpiä kivisten tulvarantojen lajeja. Etenkin<br />
Gamajohkan ja Čársejohkan jokiuomissa sen<br />
kukkavanoja ja lehtiruusukkeita näkee sadoittain.<br />
Harjukankaiden tunturikurjenherne (Astragalus<br />
alpinus) on hiekkaisten jokisärkkien koriste.<br />
Oksaalihappopitoisella haprolla (Oxyria digyna) on<br />
Tenon laakson ulkopuolella lukuisia kasvupaikkoja<br />
esim. Kevojoen ja Áhkojohkan soraikoissa.<br />
Varsin vaatimattoman näköinen ja herkästi katkeileva<br />
kirjokorte (Equisetum variegatum) hakeutuu<br />
aivan vesirajaan. Aina niukkana kasvava rantakanankaali<br />
(Barbarea stricta) vaihtaa vuosittain kasvusijojaan.<br />
Sini- ja valkoyökönlehti (Pinguicula vulgaris,<br />
P. alpina) kasvavat usein rintarinnan tulvakivikoissa<br />
ja koskikallioilla. Niiden kukkimattomien<br />
yksilöiden tunnistaminen voi tuottaa päänvaivaa<br />
asiantuntijallekin. Soiden turvepinnoilla viihtyvä<br />
karhunruoho on yllättävän tavallinen rantakivien<br />
väliköissä. Tenon sekä Inari- ja Utsjoen sora- ja<br />
hiekkarantoja somistava, yö- ja päiväperhosia<br />
houkuttava tenonajuruoho (Thymus serpyllum ssp.<br />
tanaënsis) on harvinaisen hyvin tulvaa sietävä. Sen<br />
47
Change language