a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Utsjoella on myös kolmas kivikaarre Ylä-Jalvin<br />
luona ”Pavkoaivissa”, mutta ainakaan tämän kirjoittaja<br />
ei ole tällaista paikkaa löytänyt. Erttetvárrin<br />
ja Báđošoaivin kaarteet sijaitsevat molemmat<br />
tunturinrinteellä, siten että niiden siulat johtavat<br />
ylöspäin kiipeävät porot aitaukseen. Samaa menetelmää<br />
on käytetty myös peuranpyyntikaarteissa<br />
(esim. Vorren 1958: 11, 13–14).<br />
Perimätiedon mukaan Erttetvárrin kivikaarteen<br />
on rakentanut pororikas Ivvar Pieski<br />
(1819–1877) 1800-luvun alkupuolella. Kaarretta<br />
on sittemmin laajentanut ja käyttänyt kuuluisa<br />
Gádjá-Nillá, Nils Vuolab (1856–1929) (Itkonen<br />
1948 II: 120; Saressalo 1982: 45, 50, 126).<br />
Báđošoaivin kaarteen rakentajasta ei ole varmaa<br />
tietoa, mutta joskus on arveltu senkin olevan Ivvar<br />
Pieskin rakentama. Molempia kivikaarteita on<br />
viime aikoina kunnostettu, ja ne ovat mahtavia<br />
vierailupaikkoja.<br />
Tupasijat ja aitansijat<br />
Vaikka Paistunturi on erämaa-alue, siellä on myös<br />
muutama tupasija. Tupasija on paikka, jossa on<br />
ollut hirsitupa. Hirret olivat aikoinaan kalliita ja<br />
niitä oli vaikea saada. Niinpä niitä ei muutettaessa<br />
hylätty, vaan talo purettiin ja hirret otettiin mukaan<br />
muualle rakennettavaa uutta tupaa tai aittaa<br />
varten. Hirret voitiin myös myydä. Kun talo vietiin<br />
pois, jäi vanhalle tupasijalle tavallisesti vain<br />
muutama alin, lahonnut hirsikerta, mahdollisesti<br />
lahoja lattialautoja, kellarikuoppa, piisin tai muun<br />
tulisijan kivet ja joskus kivijalka. Vanhoja rikkinäisiä<br />
tavaroita saatettiin myös hylätä tupasijan<br />
läheisyyteen.<br />
Paistunturissa on dokumentoitu kaksi vanhaa<br />
tupasijaa ja yksi aitansija. Molemmat tupasijat ovat<br />
Gádjá-Nillán eli Nils Vuolabin tupien paikkoja.<br />
Tunnetuin on hänen kesäpaikkansa, joka sijaitsi<br />
Njiljoen sivupuron Stohposaiájan rannalla. Kesäpaikan<br />
talo oli rakennettu vuonna 1904. Toinen<br />
Gádjá-Nillán tupasija on Erttetvárjogajeaggillä.<br />
Siellä ollutta pientä tupaa on käytetty erotusten<br />
yhteydessä ja muutoin porotöissä, sekä jänkäheinänniitossa<br />
(Saressalo 1982: 50 ja 86–87; TKU).<br />
Ainoa tähän mennessä dokumentoitu aitansija on<br />
Duottar-Mávnnan rinteellä. Siellä on ollut pieni<br />
aitta ja sen vieressä purnu. On arveltu, että aitta<br />
liittyisi porosaamelaisten vuotuismuuttoon: aittaan<br />
olisi jätetty säilöön kesä- tai talvivarusteita<br />
104<br />
ohi kuljettaessa. Tästä ei ole kuitenkaan minkäänlaisia<br />
varmoja todisteita.<br />
Purnut<br />
Purnut (pohjoissaameksi (geađge) borra tai borri<br />
tai buordna) ovat lyhytaikaiseen säilömiseen tarkoitettuja,<br />
tavallisesti rakkakivikkoon kaivettuja<br />
säilytystiloja. Rakkaan on kaivettu ensin kuoppa<br />
maahan asti. Tämän jälkeen kuoppaan on ladottu<br />
pystysuorat seinämät suurista kivistä. Nämä seinät<br />
ovat tavallisesti rakan pintaa korkeammat, ja<br />
siksi purnuilla on usein röykkiömäinen hahmo,<br />
joka erottuu kauas. Kantena on ollut tavallisesti<br />
suuria, laakeita kiviä. Purnut on rakennettu rakkakivikoiden<br />
reunaan, jotta niitä on helppo lähestyä.<br />
Purnukohteet sijaitsevat joko avotunturissa tai<br />
puurajan yläreunassa. Purnu on yksi Paistunturin<br />
yleisimmistä muinaisjäännöstyypeistä.<br />
Purnuja on käytetty sekä pyyntikulttuurin että<br />
suurporonhoidon yhteydessä. Pyyntikulttuurin<br />
aikana suurikokoisiin purnuihin säilöttiin lähinnä<br />
varhaisessa syyspyynnissä saatua peuranlihaa. Poronhoitajat<br />
ovat säilöneet purnuihin poronlihaa<br />
ja -maitoa (esim. Jokinen 1996: 18). Erityisesti<br />
suurporonhoidon varhaisemmassa, jutavassa<br />
vaiheessa, mutta myös pyyntikulttuurin aikana,<br />
purnuilla on ollut suuri merkitys ravinnonsaannin<br />
vuotuisvaihtelun tasaamisessa.<br />
Paistunturissa tavataan purnuista myös maanpäälle<br />
rakennettua versiota. Ne on rakennettu siten,<br />
että luontaiseen kuopanteeseen tai tasamaalle<br />
on rakennettu suurista kivistä kehä, jonka keskelle<br />
säilöttävä tavara on laitettu. Purnun katoksi on<br />
sitten ladottu laakakiviä. Erilaisia säilytystiloja on<br />
rakennettu luonnonmuotoja hyödyntäen myös<br />
kallionhalkeamiin ja muihin luontaisiin onkaloihin.<br />
Maahan kaivettuja purnuja, jotka ovat Keski-Skandinaviassa<br />
tavallisimpia (esim. Wennstedt<br />
Edvinger 2002: 124), ei ole tavattu Paistunturissa<br />
(Paistunturin purnuista lisää: Valtonen 2003a,<br />
2006).
Change language