a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
7.3 Luontoa muuttaneet tekijät<br />
Elina Stolt<br />
7.3.1 Laiduntaminen<br />
Porot laiduntavat koko erämaa-alueella ja luonnonpuistossa,<br />
joten laidunnusvaikutukset kohdistuvat<br />
laajalle alueelle. Laiduntaminen vaikuttaa<br />
pohja-, kenttä- ja pensaskerrokseen sekä puuston<br />
nuoruusvaiheisiin. Vuosittainen muutos jää<br />
vähäiseksi ja siksi vaikeasti havaittavaksi. Poro syö<br />
jäkälistä latvat, mutta jäkälikkö jää.<br />
Tunturikoivu on porolle kesällä merkittävä ravinnon<br />
lähde. Poro ei tunturimittarin tavoin pysty<br />
syömään suurta koivua lehdettömäksi, mutta toisaalta<br />
poro syö saman alueen koivuja joka vuosi.<br />
Voimakkaan laidunnuspaineen alueilla suuri osa<br />
tunturikoivun taimista ja juurivesoista syödään.<br />
Tämän surauksena erityisesti metsänrajakoivujen<br />
ulkonäkö alkaa muistuttaa omenapuita, koivikot<br />
harvenevat ja kovan laidunnuspaineen jatkuessa<br />
tunturikoivun metsänraja saattaa ajan myötä laskea<br />
(Helle ym. 1998).<br />
Porotalous vaikuttaa omalta osaltaan myös<br />
riistakantoihin. Paliskuntien väliset raja-aidat ja<br />
paliskuntien laidunkiertoaidat ohjaavat porojen<br />
kulkua ja kuluttavat yleensä kasvillisuutta aitojen<br />
lähellä. Ne ohjaavat myös muiden suurempien<br />
nisäkkäiden, kuten hirvien, kulkua ja vaikuttavat<br />
näin niiden luontaiseen laidunkiertoon. Porojen<br />
teurastuspaikkojen lähiympäristössä saattaa olla<br />
paikoin ylisuuret korppi- ja kettukannat, jotka verottavat<br />
tehokkaasti kanalintukantoja. Teurastuspaikoilla<br />
käy jonkun verran myös muita petoja.<br />
Erämaalaki on tehty porotalouden turvaksi.<br />
Poro ja sen laidunnusvaikutukset kuuluvat alueen<br />
luontoon ja siksi ne ovat hyväksyttäviä niin kauan<br />
kuin laiduntaminen on kestävää. Kestävän porotalouden<br />
harjoittaminen, jossa pidättäydytään mahdollisuuksien<br />
mukaan porojen talviruokinnasta<br />
ja porotalous mitoitetaan kesälaidunten kantokyvyn<br />
mukaan, on hyvää luonnonsuojelua (Helle<br />
ym. 1998). Porojen enimmäismäärän määräävänä<br />
minimitekijänä pidetään poronhoitolaissa talvilaidunten<br />
kantokykyä. Laidunkiertojärjestelmän<br />
tehostamisella on merkittävä vaikutus laidunten<br />
kantokykyyn ja sitä kautta ympäristön tilaan.<br />
7.3.2 Kalanistutukset ja kalastus<br />
Paistunturi–Kevo-alueen vesistöjen tilaa ovat aikojen<br />
saatossa muuttaneet vain kalanistutukset ja<br />
ilman kautta tulevat laskeumat, jotka ovat vähäisempiä<br />
kuin esimerkiksi Inarin itäosassa. Laajimmin<br />
vesien kalastoja ovat muuttaneet 1950-luvulla<br />
alkaneet siianistutukset. Istutusten päätavoitteena<br />
oli lisätä vesien kalantuottokykyä, mutta siika syrjäytti<br />
jopa avotunturissa olevissa tunturijärvissä<br />
alkuperäisen rautukannan. Luontaisten kalakantojen<br />
ja etenkin raudun palauttaminen aloitettiin<br />
1980-luvun loppupuolella.<br />
7.3.3 Luonnon virkistyskäyttö<br />
Luonnon virkistyskäytön vaikutukset keskittyvät<br />
pääosin suosituimmille kulkureiteille ja yöpymispaikoille.<br />
Varsinkin Kevon reitti on paikoitellen<br />
hyvin kulunut. Erityispiirteidensä ansiosta Kevo<br />
vetää vuosittain useita tuhansia matkailijoita. Virkistyskäyttö<br />
painottuu alueella kesäaikaan, jolloin<br />
Kevon reitillä on mahdollista kulkea. Kevättalvella<br />
moottorikelkkailu on alueen joillakin osilla,<br />
mm. Kuoppilasjärvellä, vilkasta.<br />
7.3.4 Moottoroitu liikkuminen<br />
Moottorikelkkailu on lisääntynyt nopeasti moottorikelkkojen<br />
kehityksen myötä. Ulkopaikkakuntalaisten<br />
moottorikelkkailu keskittyy merkityille<br />
moottorikelkkaurille ja siten hyvin pienelle osalle<br />
aluetta (kts. luku 14 Liikenne ja kulkuyhteydet).<br />
Paikkakuntalaisten moottorikelkkailu on vilkasta<br />
kevättalvisin ja keskittyy pääosin kulkuun alueen<br />
pilkkijärville. Sydäntalvella alueella liikkuu pääasiassa<br />
paikkakuntalaisia luontaiselinkeinojen<br />
harjoittajia.<br />
Uudempi ilmiö on kesäaikainen maastoliikenne,<br />
joka jättää pysyviä jälkiä maastoon. Kun aikaisemmin<br />
kuljettiin jalkaisin, nykyisin liikkumiseen<br />
käytetään moottoripyöriä, mönkijöitä, traktoreita<br />
ja maastoautoja. Kesäaikaista maastoliikennettä ja<br />
sen haittavaikutuksia vähennetään tiukalla maastoliikennelupakäytännöllä.<br />
Utsjoella Metsähallitus<br />
ei ole pääsääntöisesti myöntänyt kesäaikaisia<br />
maastoliikennelupia muille kuin paikkakuntalaisille<br />
ja heillekin vain tietyille vakiintuneille kulku-urille.<br />
Inarissa kesäaikaisia maastoliikennelupia<br />
89
Change language