a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
muutkin kuin jutavat porosaamelaiset. Se, missä<br />
vaiheessa tällaisten liesien käyttö on loppunut<br />
Paistunturissa, ei ole selvää.<br />
Kehäliedet<br />
Tavallisin liesityyppi Paistunturissa on suorakaiteenmuotoinen<br />
kehäliesi, jossa ei ole permukoita.<br />
Niitä on käytetty kodissa tai laavuissa ja ne sijaitsevatkin<br />
tavallisesti hyvillä laavustelupaikoilla.<br />
Uudemmista liesistä, esimerkiksi kalastajien nuotiopaikoista,<br />
tällaiset liedet eroavat säännöllisen<br />
muodon ja sijainnin lisäksi esimerkiksi siinä, että<br />
tulisijan kivet ovat pääosin kasvillisuuden peitossa.<br />
Kivet ovat usein myös kovassa kuumuudessa<br />
halkeilleita, mikä taas viittaa intensiiviseen, pitempiaikaiseen<br />
käyttöön. Huolellisesti rakennetuissa<br />
vanhemmissa liesissä on myös tyypillisesti laaja<br />
posiokivi, jolle kuuma kahvipannu tai keittopata<br />
on voitu laskea.<br />
8.4.3 Kodansijat<br />
Kodansijat ovat sortuneiden ja maatuneiden turvekotien<br />
tai turvetalojen jäänteitä. Ne ovat pyöreitä,<br />
kuusi- tai kahdeksankulmaisia tai suorakaiteenmuotoisia<br />
päältä pyöreitä maavalleja. Vallit<br />
ovat tavallisesti 20–50 senttimetriä korkeita ja<br />
50–100 senttiämetriä leveitä. Oviaukon paikka<br />
erottuu usein aukkona vallissa. Tulisija on keskellä<br />
vallia erottuva liesikiveyksen kohouma tai sitten<br />
ovinurkassa oleva sortunut ja maatunut piisiröykkiö.<br />
Kotasijojen lattia ei ole tavallisesti huomattavasti<br />
ympäröivää maanpintaa alempana, kuten<br />
esimerkiksi kivikautisissa asumuspainanteissa.<br />
Kodansijat erottuvat usein kauas, koska niissä<br />
kasvaa erityisen paljon kukkakasveja ja rehevää<br />
heinikkoa, joka saa ravintonsa paikalla asuneiden<br />
ihmisten jättämistä ravintoaineista.<br />
Paistunturissa on paljon kotasijoja, koska<br />
tunturissa on yövytty heinänteon, kalastuksen ja<br />
riekostuksen yhteydessä (Saressalo 1982: 75–77,<br />
106, 113–116). Kotasijoja onkin eniten juuri suurilla<br />
soilla ja kaukana kylistä olevilla tärkeillä riekostusmailla<br />
ja kalavesien äärellä. Koska kodissa<br />
on asuttu vain lyhyitä aikoja, ne ovat tavallisesti<br />
olleet melko pieniä. Mádjjohkan pohjoisimmassajokihaarassa<br />
Davimuš Mádjjohsuorgissa on<br />
kuitenkin muutamia suurempien kotien pohjia.<br />
Ne liittyvät läheisen Juovvaskáidin rinteellä pidettyihin<br />
poroerotuksiin ja riekostukseen (TKU).<br />
8.4.4 Poronhoitoon ja muuhun ylätunturien<br />
käyttöön liittyvät muinaisjäännökset<br />
Yleistä<br />
Paistunturi on ollut tärkeä poronhoitoalue aina<br />
1600-luvulta lähtien. Poronhoitajat eivät kuitenkaan<br />
ole ensimmäisiä eivätkä ainoita ihmisiä, jotka<br />
ovat käyttäneet ylätunturialuetta. Utsjoen ja Tenon<br />
rannoilla asuvat niin sanotut jokisaamelaiset<br />
(johgátteolbmot) ovat myös käyttäneet tunturialuetta<br />
aktiivisesti. Jo ennen kuin nämä kaksi elinkeinoryhmää<br />
olivat erotettavissa, Paistunturi oli Utsjoen<br />
ja Tenon siidojen yhteisenä pyyntimaana<br />
(Solbakk 2001: 25).<br />
Paistunturin alueen tärkein saaliseläin oli tietenkin<br />
peura. Peuranpyynti ja varhainen poronhoito<br />
ovat olleet alueella samanaikaisia elinkeinoja.<br />
Koska poro ja peura ovat lähtökohtaisesti<br />
sama eläinlaji ja koska ne käyttäytyvät samalla<br />
tavalla, on joskus vaikea sanoa, liittyykö jokin<br />
muinaisjäännös niiden pyyntiin vai paimentamiseen.<br />
Monessa tapauksessa on syytä olettaa, että<br />
samoja muinaisjäännöksiä ovat voineet käyttää<br />
sekä poronhoitajat että peuranpyytäjät.<br />
Puu- ja kivikaarteet<br />
Paistunturissa on useita vanhoja puisia ja ainakin<br />
kaksi kivistä erotus- tai lypsykaarretta. Niiden<br />
yhteydessä on tavallisesti myös tulisijoja ja joskus<br />
kodansijoja. Puiset kaarteet liittyvät kaikki<br />
poronhoitoon, ja ovat tavallisesti melko myöhäiseltä<br />
ajalta. Vanhemmat puiset kaarteet ovat<br />
tietenkin aikojen saatossa lahonneet näkymättömiin.<br />
Toisinaan voi kuitenkin poikkeuksellisen<br />
rehevästä kasvillisuudesta päätellä, että jossakin<br />
paikassa on ollut pidemmän aikaa porokaarre.<br />
Kivikaarteet ovat vanhempia ja niitä on käytetty<br />
pitkän aikaa. Kiviset kaarteet säilyvät hyvin ja<br />
ovat käytännöllisiä puuttomassa ylätunturissa. On<br />
jopa ehdotettu, että ne on alun perin rakennettu<br />
peuranpyyntikaarteiksi, ja sitten myöhemmin<br />
muutettu porokaarteiksi. Tällaisia peuranpyyntiin<br />
käytettyjä kivivuomenia tunnetaan muun muassa<br />
Varanginniemimaalta (esim. Vorren 1958: 10).<br />
On kuitenkin melko mahdotonta todistaa asiaa<br />
suuntaan tai toiseen.<br />
Paistunturissa on ainakin kaksi suurta kivikaarretta:<br />
Erttetvárrissä ja Báđošoaivissa. Tämän<br />
lisäksi T. I. Itkonen (1948 II: 120) mainitsee, että<br />
103
Change language