a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
kauppaan on usein kuulunut myös osuudet kantatilan<br />
kalastusoikeuksista. Oikeuksien perusteella<br />
kiinteistön omistajat voivat kalastaa sekä osakaskunnille<br />
että valtiolle kuuluvilla vesialueilla. Kalastus<br />
on kohdistunut ensisijaisesti Tenojokeen<br />
ja sen sivujokiin, mutta myös kiinnostus tunturivesien<br />
kalastukseen nautintaoikeuksien puitteissa<br />
on lisääntynyt.<br />
11.2 Uudet kansainväliset velvoitteet<br />
Suomi on sitoutunut useisiin kansainvälisiin sopimuksiin,<br />
joiden päätavoitteena on turvata luonnonvarojen<br />
riittävyys ja säilyvyys myös seuraaville<br />
sukupolville. Tärkein näistä kansainvälisistä<br />
sopimuksista on vuonna 1992 Yhdistyneiden<br />
kansakuntien ympäristö- ja kehityskonferenssissa<br />
Rio de Janeirossa solmittu nk. Rion sopimus.<br />
Konferenssissa tunnustettiin ja hyväksyttiin periaate,<br />
jonka mukaan ihmistoiminta pyritään järjestämään<br />
siten, että luonnon monimuotoisuus<br />
säilyy.<br />
Luonnon monimuotoisuudella eli biodiversiteetillä<br />
tarkoitetaan elämän koko kirjoa; lajien<br />
sisäistä perinnöllistä muuntelua, lajien runsautta<br />
sekä niiden elinympäristöjen monimuotoisuutta.<br />
Luonnon monimuotoisuuteen kuuluvat siis<br />
kasvit ja eläimet sekä kaikki maassa ja ilmassa<br />
elävät eliöt, mutta myös eloton luonto eli maaperä<br />
ja ilma. Luonnon monimuotoisuuden suojelu<br />
voi siten olla joko yhden lajin tai eri lajien<br />
muodostaman yhteisön säilymisen turvaamista.<br />
Monimuotoisuuden säilymisen tärkeimpänä uhkatekijänä<br />
pidetään ihmisen toimintaa, ja luonnon<br />
monimuotoisuuden väheneminen on yksi tämän<br />
päivän keskeisimmistä ympäristöongelmista.<br />
Eläinten tai kasvien säilyttämiseen liittyy usein<br />
käytetty termi kestävä käyttö. Se tarkoittaa sitä, että<br />
esimerkiksi kalakantojen hyödyntäminen ei saa<br />
alentaa niiden kykyä lisääntyä ja säilyttää kantansa<br />
elinkelpoisena. Esimerkkinä kalavarojen kestävästä<br />
käytöstä voidaan pitää Tenon lohikantaa. Sitä<br />
on hyödynnetty niin Jäämerellä, jokisuistossa, Tenon<br />
pääuomassa kuin sen sivuvesissäkin, mutta<br />
vuonna 1979 alkaneen ja siitä lähtien jatkuneen<br />
seurannan perusteella sen poikastuotanto ei ole<br />
alentunut. Kalastuksen säätelystä ja sen tehon<br />
toimivuudesta voivat olla osoituksena myös keskeltä<br />
Paistunturin erämaata, lohen vaellusjokien<br />
latvavesiltä tavatut kutukypsät lohet.<br />
132<br />
Eliökuntaa ja ympäristöä muokkaavat tekijät<br />
eivät välitä valtioiden rajoista. Ilmastonmuutos<br />
sekä maapalloa kiertävät teollisuuden-, liikenteen<br />
ja yhdyskuntien ilmansaasteet saavuttavat myös<br />
Paistunturin erämaa-alueen. Karmaiseva esimerkki<br />
saasteiden vapaasta liikkuvuudesta ovat<br />
Neuvostoliitossa 1950–1960-luvuilla tehdyt ydinaseiden<br />
räjäytykset, joiden seurauksena Ylä-Lappiin<br />
kulkeutui huomattavia määriä radioaktiivista<br />
säteilyä.<br />
Rion julistuksen toteuttamiseksi sekä kansallisesti<br />
että kansainvälisesti on tehty useita muita<br />
sopimuksia ja annettu toimintaohjeita. Käytännössä<br />
kunkin maan tulee omassa lainsäädännössään<br />
ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin, että Rion<br />
sopimuksen tavoitteet saavutetaan. Euroopan<br />
Unionin maat, Suomi mukaan lukien, ovat luoneet<br />
myös yhteistä lainsäädäntöä ympäristön ja<br />
eliökunnan säilyttämiseksi.<br />
Näiden eri sopimusten ja sitoutumisten perusteella<br />
Paistunturin erämaa-alueen kalavedetkin<br />
ovat osa suurempaa kokonaisuutta. Alueen historia<br />
osoittaa, että tuhansia vuosia jatkunut ihmisen<br />
läsnäolo on ollut sopusoinnussa luonnon<br />
kanssa. Liikapyynti tai muu luonnon tuhoaminen<br />
ei ole olemassa olevan tiedon perusteella hävittänyt<br />
yhtään kalalajia alueelta. Tuhoisin ihmisten<br />
aiheuttama toiminta kalakantojen muuttamiseksi<br />
tapahtui vasta 1900-luvun lopulla, kun tunturivesiin<br />
istutettu pohjasiika hävitti monen järven<br />
arvokkaan rautukannan.<br />
Voidaan tietysti kysyä, onko rautukanta erityisen<br />
suojelun tarpeessa tai sen kanta uhanalainen?<br />
Rautua esiintyy yli sadassa järvessä Utsjoen<br />
kunnan alueella. Vesistöjen latvoille äärimmäisiin<br />
olosuhteisiin sopeutuneet kalat ovat asettuneet<br />
sinne luonnon valintojen seurauksena ja eri elinympäristöjen<br />
hyödyntämiseksi. Päällisin puolin<br />
eripuolelta erämaata kotoisin olevat raudut ovat<br />
lähestulkoon samannäköisiä ja voisi kuvitella,<br />
että samoja kalojahan ne ovat. Nykyisillä tutkimusmenetelmillä<br />
voidaan kuitenkin erottaa jopa<br />
vierekkäisten järvien kalakannat toisistaan,<br />
jos järvet ovat olleet riittävän kauan eristyksissä.<br />
Siksi tulisikin huolehtia siitä, että myös yksittäisen<br />
järven – oli se sitten iso tai pieni – kalakannat<br />
turvataan, vaikka viereisessä järvessä olisi samoja<br />
kalalajeja.<br />
Luonnon hyväksikäytön ja suojelun kannalta<br />
on tärkeää huolehtia myös kokonaisista elinympäristöistä.<br />
Paistunturin alueella on hyvät
Change language