a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
1 Johdanto<br />
Elina Stolt<br />
Paistunturin erämaa-alue perustettiin erämaalailla<br />
(62/1991) vuonna 1991, yhdessä yhdentoista<br />
muun erämaan kanssa. Paistunturin erämaa sijaitsee<br />
Ylä-Lapissa, samoin kuin lähes kaikki muutkin<br />
erämaa-alueet. Vain Kemihaara ja Tuntsa<br />
sijaitsevat Perä-Pohjolassa.<br />
Paistunturin erämaa saa nimensä alueen keskiosan<br />
länsipuolella sijaitsevasta laajasta Paistunturin<br />
tunturialueesta, johon kuuluvat Guivi-,<br />
Ráššoaivi-, Gamoaivi- ja Guovdoaivi-tunturit.<br />
Paistunturi on neljänneksi laajin Suomen kahdestatoista<br />
lakisääteisestä erämaasta. Sen pinta-ala<br />
on 156 700 hehtaaria. Utsjoen ja Inarin kunnissa<br />
sijaitseva Paistunturin erämaa-alue ja sen sisällä,<br />
kokonaan Utsjoen kunnan puolella sijaitseva<br />
Kevon luonnonpuisto, sekä erämaa-alueen ulkopuolella<br />
sijaitsevat pienet soidensuojelualueet<br />
muodostavat yhteensä noin 250 000 hehtaarin<br />
kokonaisuuden. Paistunturin erämaa-alueesta<br />
suurin osa on Utsjoen kunnan puolella (156 700<br />
hehtaaria). Inarin kunnan puolelle erämaasta sijoittuu<br />
21 240 hehtaaria eli noin 14 % sen pintaalasta<br />
(kuva 1).<br />
Erämaalain tarkoituksena on alueen erämaaluonteen<br />
säilyttäminen, saamelaiskulttuurin ja<br />
luontaiselinkeinojen turvaaminen sekä alueen<br />
monipuolisen käytön ja sen edellytysten kehittäminen.<br />
Näiden tarkoitusten saavuttamiseksi<br />
erämaalaki sisältää eräitä kieltoja. Maan ja siihen<br />
liittyvän käyttöoikeuden luovuttaminen, kuten<br />
esimerkiksi vuokraaminen, muuhun kuin luontaiselinkeinojen<br />
ja maanpuolustuksen tarpeisiin<br />
on kielletty. Samoin on kielletty tienteko ja kaivostoiminta.<br />
Valtioneuvosto voi kuitenkin antaa<br />
poikkeusluvan kaikkiin edellä mainittuihin toimiin.<br />
Tavallisten kansalaisten elämään erämaalaki<br />
ei vaikuta suoraan. Metsästys, kalastus, keräily<br />
ja poronhoito voivat jatkua erämaassa. Voidaan<br />
jopa sanoa, että erämaalaki on vahvistanut niiden<br />
asemaa.<br />
Erämaalaki ohjaa suoraan vain <strong>Metsähallituksen</strong><br />
toimintaa. <strong>Metsähallituksen</strong> on lain mukaan<br />
laadittava erämaille hoito- ja käyttösuunnitelmat,<br />
joissa kuvataan muun muassa, miten erämaalain<br />
keskeisin tarkoitus, alueen erämaaluonteen säilyttäminen<br />
sekä alueen monipuolinen käyttö ja eri<br />
toiminnot sovitetaan yhteen.<br />
Paistunturin erämaan kahtia jakava Kevon<br />
luonnonpuisto on suurin Suomen 19 luonnonpuistosta,<br />
pinta-alaltaan noin 70 000 hehtaaria.<br />
Puisto on perustettu vuonna 1956 ja sitä on<br />
laajennettu vuonna 1981. Metsähallitus on laatinut<br />
puistoon runkosuunnitelman vuonna 1991<br />
(Metsähallitus 1991). Puiston järjestyssääntö on<br />
annettu vuonna 1994 (Metsähallitus 1994).<br />
Kevon luonnonpuiston runkosuunnitelman<br />
(Metsähallitus 1991) mukaan puiston hoidon tavoitteena<br />
on säilyttää alueen luonnontilaisuus ja<br />
erämaisuus. Erityistä huomiota kiinnitetään myös<br />
paikallisten ihmisten luontaiselinkeinojen harjoittamisedellytyksiin<br />
sekä tutkimusmahdollisuuksien<br />
turvaamiseen. Lisäksi Kevojoen rotkolaakson<br />
monien arvokkaiden luonnonmuodostumien,<br />
harvinaisten kasvien esiintymien sekä eläinten<br />
pesäpaikkojen häiriötön säilyminen turvataan.<br />
Paistunturi–Kevo-alueen tyypillisintä maisemaa<br />
ovat tunturikankaat ja -koivikot. Sen keski-<br />
ja pohjoisosa on loivapiirteistä tunturiylänköä<br />
(skaidia), jonka syvät jokilaaksot rikkovat. Ylänkö<br />
on lähestulkoon puutonta. Alueen keskiosassa yli<br />
600 metrin korkeuteen kohoavia Paistuntureita<br />
reunustavat palsasuot. Erämaan eteläosassa maisemia<br />
hallitsevat puolestaan Kaamasjoki ja sitä<br />
ympäröivät laajat suoalueet. Alueen merkittävimmät<br />
järvet ovat Luomusjärvet, jotka Luomusharju<br />
erottaa toisistaan. Lounaisosassa kohoaa näkyvänä<br />
maamerkkinä Ailigas-tunturi.<br />
Alue on suurimmaksi osaksi subarktista tunturiylänköä.<br />
Maasto on siten lähes puutonta ja<br />
tunturikoivut jäävät jokilaaksoihin ja purojen<br />
painanteisiin. Oman lisänsä maaston alastomuuteen<br />
tuovat laajat tunturimittarin toukan syömät<br />
koivumetsät. Lähes 40 vuotta sitten tapahtuneesta<br />
luontaisesta katastrofista ovat jäljellä pystyssä<br />
törröttävät koivun kannot.<br />
Eläimistä esiintyy tyypillistä tunturilajistoa,<br />
myyriä, sopuleita sekä niitä syöviä petoja. Riekko<br />
elää tunturikoivikoissa ja jokivarsissa kaikkina<br />
vuodenaikoina. Kapustarintaa tapaa suo- ja<br />
tunturialueilla. Paistunturi on vanhaa naalialuetta.<br />
Tiettävästi viimeisin naalin pesintä tapahtui juuri<br />
Paistunturin erämaassa. Kasvistosta esiintyvät<br />
tyypilliset tunturi- ja suokasvit. Tunturiylängöillä<br />
kasvavat mm. vaivaispaju, kurjenkanerva ja uu-<br />
11
Change language