a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
sisten kivilajivyöhykkeiden leveys saattaa olla<br />
pari kolme kilometriä. Hypersteenigneissejä on<br />
esimerkiksi alueen pohjoisosassa pohjois-eteläisissä<br />
Gumppečohkan–Nuvvos-Áitevárrin ja<br />
Bâđđaskáidin–Erttetvárrin vyöhykkeissä sekä<br />
Paistunturien lounaispuolella Roavveskáidin–<br />
Juohkkoaivin ja Stuorra Mavnnan–Sitnogovoaivin<br />
jaksoissa.<br />
Granuliittivyöhykkeen itäpuolella on graniittigneissejä<br />
ja syväkivi-intruusioita. Koillisnurkassa<br />
Gávnnastaddancahcasta pohjoiseen on kaistale<br />
liuskeista dioriittista kivilajia, samoin etelämpänä<br />
Loddejohskáiddemarasin seudulla. Roavveoaivin<br />
kohdalla ja Liŋkepáktin itäpuolella on pitkulainen<br />
amfiboliittikaistale. Tämä emäksinen kivilaji on<br />
ilmeisesti alun perin ollut emäksinen vulkaniitti.<br />
Graniittigneissiä on näkyvissä myös granuliittivyöhykkeen<br />
sisällä Juovvaskáidin ja Fállátin välillä,<br />
missä tämä gneissialue erottuu pyöreämuotoisena<br />
silmäkkeenä myös kuvan 5 harmaasävykartalla.<br />
Juovvaskáidin länsirinteessä olevassa graniittigneississä<br />
on myös pohjois-eteläinen graniittikaistale.<br />
Granuliittivyöhykkeen itäpuolisen graniittigneissialueen<br />
ikä ja geologinen kehitys ovat<br />
toistaiseksi epäselviä. Perinteisesti se on liitetty<br />
vanhaan, arkeeiseen pohjakompleksiin, mutta<br />
viimeaikaiset isotooppigeologiset tutkimukset<br />
antavat viitteitä sen liittymisestä nuorempaan,<br />
mahdollisesti mannerlaattojen törmäysvaiheen<br />
saarikaariympäristöön.<br />
2.3 Jääkaudet ja maaperän synty<br />
Peter Johansson<br />
Paistunturin prekambrista kallioperää verhoava<br />
maapeite on syntynyt maapallon nuorimman<br />
kauden eli kvartäärikauden aikana. Se alkoi noin<br />
kaksi miljoonaa vuotta sitten maapallon ilmaston<br />
huomattavana viilenemisenä. Kvartäärikauden<br />
aikana Suomi oli useita kertoja mannerjäätikön<br />
peittämä. Jäätiköitymisten välissä oli lämpimiä<br />
interglasiaalikausia, jolloin mannerjäätikkö suli<br />
pois. Viimeisimmän jäätiköitymisen aikana mannerjäätikkö<br />
oli laajimmillaan noin 20 000 vuotta<br />
sitten. Yhtenäinen jääkenttä ulottui Skandinavian<br />
yli Keski-Eurooppaan asti. Pohjoisessa jäätikön<br />
reuna päättyi Norjan rannikon edustalle. Ilmei-<br />
sesti silloinkin osa Pohjoista Jäämerta oli sulana,<br />
mikä johtui Golf-virran tuomasta lämmöstä.<br />
Jääkauden loppuvaiheessa Pohjois-Suomi<br />
sijaitsi jäätiköitymisalueen keskiosassa. Mannerjäätikkö<br />
virtasi Paistuntureiden yli etelälounaasta<br />
pohjoiskoilliseen. Jääkausiaika päättyi noin 10 700<br />
vuotta sitten, jolloin mannerjäätikön reuna perääntyi<br />
alueelta kohti etelälounasta. Alueen vaihtelevasta<br />
pinnanmuodostuksesta johtuen sulava<br />
jäätikön reuna ei ollut yhtenäinen. Korkeimmat<br />
huiput, kuten esimerkiksi Guivi ja Gáimmoaivi<br />
kohosivat ensimmäisinä jääkentän yläpuolelle<br />
jäättöminä saarekkeina eli nunatakkeina. Kun<br />
jäätikkö oheni, se jäi täyttämään huippujen välisiä<br />
laaksoja. Niihin syntyi jäätikkövirtoja, jotka työntyivät<br />
jäätikön reunasta kohti koillista. Esimerkiksi<br />
Kevojoen, Cuovžájohkan ja Utsjoen laaksoihin<br />
syntyi kilometrien pituisia pohjoiskoilliseen<br />
työntyviä kielekemäisiä jäävirtoja. Virratessaan ne<br />
kuluttivat ja pyöristivät laaksoja poikkileikkaukseltaan<br />
U-kirjaimen muotoisiksi ruuhilaaksoiksi.<br />
Kevon laakson pohjaa täyttäneeseen jäävirtaan<br />
yhtyi sivulaaksoista, kuten Fiellogahjohkan laaksosta<br />
virtaavia jäätikkökielekkeitä. Ne eivät kuitenkaan<br />
pystyneet kuluttamaan pohjaansa yhtä<br />
syvälle kuin Kevon jäätikkövirta. Jäätikön hävittyä<br />
sivulaaksot jäivät ylemmälle tasolle ns. riippuviksi<br />
laaksoiksi. Kun yhtenäinen mannerjäätikkö oli<br />
perääntynyt alueen lounaispuolelle, jäätä jäi enää<br />
rippeiksi syvien kurujen pohjille.<br />
Jääkaudella ja sen jälkeisenä aikana syntynyt<br />
maaperä koostuu kivennäismaalajeista sekä eloperäisistä<br />
aineksista syntyneistä maalajeista, jotka<br />
on esitetty kuvan 6 kartalla. Se perustuu alueen<br />
1:400 000 mittakaavaiseen maaperäkartta-aineistoon<br />
(Kujansuu 1978, Lahtinen ja Mäkinen 1985).<br />
Kivennäismaalajit, kuten moreeni, sora ja hiekka<br />
ovat muodostuneet pääasiassa mannerjäätikön<br />
kuluttavan ja kerrostavan toiminnan tuloksena.<br />
Lisäksi niitä on syntynyt kallioperästä rapautumisen,<br />
virtaavan veden ja tuulen aiheuttaman<br />
kulutuksen, kuljetuksen ja kerrostavan toiminnan<br />
tuloksena. Eloperäisiin maalajeihin kuuluu<br />
turve, joka syntyi jääkauden jälkeen. Lisäksi osa<br />
maaperästä on pysyvästi veden kyllästämä eli siinä<br />
esiintyy pohjavettä.<br />
19
Change language