a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Motiiveja tarkasteltaessa voidaan tulla samaan<br />
johtopäätökseen kuin metsästysseurueita tutkittaessa;<br />
lupametsästäjät ovat ainakin Paistunturin<br />
erämaa-alueella metsästäessään sosiaalisempia<br />
kuin paikalliset metsästäjät, sillä yhdessäolo on<br />
lupametsästäjille melko paljon tärkeämpi motiivi<br />
kuin paikallisille. Myös koiraharrastus on lupametsästäjille<br />
tärkeämpää kuin paikallisille. Tosin<br />
paikallisista metsästäjistä suurempi osa kuin mitä<br />
on kanakoiran käyttäjiä ilmoittaa koiraharrastuksen<br />
olevan tärkeä motiivi. Tämä johtuu todennäköisesti<br />
siitä, että osalle paikallisista metsästäjistä<br />
esimerkiksi haukkuvan lintukoiran tai hirvikoiran<br />
kouluttaminen ja käyttö ovat tärkeä osa metson<br />
ja/tai hirven metsästystä.<br />
Metsästyksestä saatavan taloudellisen hyödyn<br />
vähäinen merkitys paikallisille riekonmetsästäjille<br />
on varsin ymmärrettävää, sillä ansiokseen metsästäviä<br />
henkilöitä on metsästäjämäärään nähden<br />
vähän. Paikalliset metsästäjät näyttävät kuitenkin<br />
saavan jonkin verran taloudellista hyötyä riistasta,<br />
vaikka eivät olisikaan ansiometsästäjiä. Paistunturin<br />
erämaa-alueen riekonmetsästäjistä on oman<br />
ilmoituksensa mukaan ansiometsästäjiä noin kahdeksan<br />
prosenttia. Tästä huolimatta paikallisista<br />
metsästäjistä joka viides ilmoitti metsästyksen<br />
taloudellisen hyödyn olevan tärkeä metsästyksen<br />
motiivi. On vaikea sanoa, mitä ihmiset ovat mieltäneet<br />
taloudellisiksi hyödyikseen. Voisi olettaa,<br />
että se koostuu lihan myynnistä saadusta suorasta<br />
tulosta, majoittamisesta ja opastettujen metsästysretkien<br />
vetämisestä tai rahallisesta säästöstä oman<br />
ruokakunnan ruokakuluissa siltä osalta, minkä<br />
riistan liha korvaa muualta ostettua lihaa.<br />
Molemmat Paistunturin erämaa-alueella metsästäneet<br />
ryhmät, paikalliset riekonmetsästäjät ja<br />
lupametsästäjät, laittoivat metsästysalueen valintakriteerit<br />
suurin piirtein samaan tärkeysjärjestykseen.<br />
Erot lupametsästäjien ja paikallisten<br />
välillä löytyivät lähinnä siitä, että lupametsästäjät<br />
pitivät kaikkia valintakriteereitä suhteellisesti ottaen<br />
tärkeämpinä kuin paikalliset. Yhtenä mielenkiintoisena<br />
havaintona voidaan pitää sitä, että<br />
molemmat metsästäjäryhmät pitivät tärkeimpänä<br />
metsästysalueen valintakriteerinä luonnon rauhaa,<br />
mutta samanaikaisesti noin 26 % paikallisista<br />
metsästäjistä ilmoitti, että metsästäjämäärä oli häirinnyt<br />
vähintäänkin melko paljon metsästyksen<br />
harjoittamista. Lupametsästäjillä vastaava luku oli<br />
vain neljä prosenttia. Tämä epäsuhta voi johtua<br />
siitä, että paikalliset metsästäjät ja lupametsästäjät<br />
128<br />
ovat tottuneet kotipaikkakunnillaan erilaisiin olosuhteisiin,<br />
jolloin myös käsitys luonnonrauhasta<br />
on erilainen. Kysymyksessä voi tietysti olla myös<br />
vastaajien periaatteista ja jopa tarkoitushakuisuudesta<br />
aiheutuvat erot. Paikalliset metsästäjät eivät<br />
välttämättä myöskään katso hyvällä sitä, että heidän<br />
perinteisille metsästysmailleen tulee jatkuvasti<br />
kasvava määrä tuntemattomia metsästäjiä, jotka<br />
mahdollisen häiriön lisäksi kaventavat paikallisten<br />
saalismahdollisuuksia, joilla voi olla myös taloudellista<br />
merkitystä. Sama epäsuhta kuin metsästäjämäärän<br />
aiheuttamassa häiriössä, joskaan ei yhtä<br />
suurena, on havaittavissa myös metsästyksen äänien<br />
aiheuttamassa häiriössä.<br />
Paikallisten ja lupametsästäjien riekonmetsästys<br />
kohdistuu paljolti samoille alueille ja pääsääntöisesti<br />
kulkuväylien sekä majoituspisteiden<br />
läheisyyteen. Keväisissä sidosryhmäneuvotteluissa<br />
sovitut vuorokausikohtaiset metsästäjämäärät<br />
ovat muutaman ensimmäisen metsästysviikon<br />
aikana ylittyneet paikoin runsaastikin. Ylitykset<br />
johtuvat matkailuyritysten myymistä luvista, sillä<br />
heidän lupamyyntiään ei ole rajoitettu asettamalla<br />
samanlaisia vuorokausikohtaisia maksimimääriä<br />
myytäville luville kuin <strong>Metsähallituksen</strong> omassa<br />
myynnissä on. Se, että paikallisille matkailuyrityksille<br />
annetaan lupia myyntiin ja että ne saavat<br />
myydä niille myönnetyt luvat vapaammin kuin<br />
Metsähallitus, parantaa metsästysmatkailun taloudellista<br />
ja osittain myös sosiaalista kestävyyttä.<br />
Varjopuolena näyttäisi olevan matkailusta suoranaista<br />
tuloa saamattomien paikallisten metsästäjien<br />
sosiaalisen kestävyyden ylittyminen.<br />
Toisena mielenkiintoisena havaintona voidaan<br />
pitää sitä, että paikalliset riekonmetsästäjät ovat<br />
kokeneet paikallisten ihmisten suhtautumisen<br />
lupametsästäjiin jonkin verran häiritsevämmäksi<br />
kuin itse lupametsästäjät. Tähän voisi osittain löytyä<br />
vastaus siitä, että matkailuyrittäjät ja ohjattuja<br />
metsästysretkiä järjestävät henkilöt eivät katso hyvällä<br />
paikallisten asennoitumista lupametsästystä<br />
ja kanakoiria kohtaan.<br />
Tässä selvityksessä tutkituista muuttujista<br />
lupametsästäjien sosiaalista kestävyyttä koetteli<br />
kaikkein eniten erämaa-alueella oleva niin sanottu<br />
institutionaalinen rajoitus eli metsästysrajoitusalue,<br />
jolla lupametsästäjä sai metsästää vain<br />
”paikkakuntalaisen opastuksessa paliskunnan<br />
suostumuksella”. Noin puolet lupametsästäjistä<br />
”ampui” kyseisen rajoituksen ”alas” lukuisien eri<br />
argumenttien voimalla ja tarkkuudella.
Change language