a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
laukan tavoin tuttu sinikukkainen tunturikatkero<br />
(Gentiana nivalis). Se on alueella harmaakynsimön<br />
tavoin vanha muinaistulokas eli arkeofyytti.<br />
Tulokaskasveihin liitetään usein myös ns.<br />
apofyytit. Ne kuuluvat varsinaisesti alueen luonnonvaraisiin<br />
lajeihin, mutta ovat hyötyneet ihmistoiminnan<br />
avaamista vapaista kasvupaikoista.<br />
Tällaisia kulttuurin suosijoita ovat mm. tunturikurjenherne,<br />
tunturihärkki, tunturinurmikka (Poa<br />
alpina), nurmilauha (Deschampsia cespitosa), pohjannurmikka<br />
(Poa alpigena), pohjantähkiö ja tunturivihvilä.<br />
Osa näistä lajeista kuuluu Kevojärven<br />
länsirannan Kevonsuun kentän lajistoon. Lisäksi<br />
kannattaa mainita kolme herkästi leviävää yleismaailmallista<br />
eli kosmopoliittista sammalta, jotka<br />
ilmestyvät ennen pitkää vanhoille kalastajien,<br />
poromiesten ja retkeilijöiden nuotiopaikoille ja<br />
leiripaikoille. Nämä uskolliset ihmisen seuralaislajit<br />
ovat kulosammal (Ceratodon purpureus), nuotiosammal<br />
(Funaria hygrometrica) ja päärynäsammal<br />
(Leptobryum pyriforme).<br />
5.5.2 Kulku-urat<br />
Paistunturin erämaassa ei ole varsinaisia autoteitä,<br />
mutta sinne johtaa eri suunnista, esim.<br />
Tenon laaksosta mm. Akujärven suuntaan tai<br />
Paistunturin itäosan ylänköjärville maastoautolla<br />
tai mönkijällä kuljettavia kulku-uria. Polkujen<br />
ja kulku-urien kohdalta kasvillisuus kuluu pois,<br />
mutta tilalle ilmestyy alueella luontaisesti esiintyviä<br />
lajeja. Kuivemmille paikoille ilmestyy yleensä<br />
kulutusta ja tallomista kestäviä heiniä tai saroja,<br />
mm. lampaannataa ja polkusaraa, ja kosteammille<br />
paikoille nurmilauhaa ja töppövillaa. Vierasta<br />
lajistoa ei juuri näille kulku-urille ilmesty, eivätkä<br />
monet lajit selviäisikään pohjoisen ankarissa olosuhteissa.<br />
5.5.3 Porojen laidunnus ja poroerotusalueet<br />
Varsinkin Kevon luonnonpuiston luonto ja kasvillisuus<br />
ovat lähes koskemattomassa tilassa.<br />
Eniten maiseman yleiskuvaan ovat vaikuttaneet<br />
ylisuuret porolaumat. Poroille elintärkeät poronjäkäläkankaat<br />
ovat liiallisen laidunnuksen johdosta<br />
muuttuneet tinajäkälä (Stereocaulon spp.) -valtaisiksi<br />
kiveliöiksi. Tunturimittaritoukkien tuhot<br />
1960-luvulla näkyvät yhä kitukasvuisten koivikoiden<br />
lahoamisena ja heikkona elpymisenä. Ihmistoiminnan<br />
merkit rajoittuvat käytännöllisesti<br />
katsoen vain poroerotuspaikkoihin, autiotupien<br />
ja kammien lähiympäristöön sekä turistien ja kalastajien<br />
nuotiosijoihin.<br />
5.6 Kasviston erityiskohteita<br />
Unto Laine ja Yrjö Mäkinen<br />
5.6.1 Kevon kanjoni<br />
Kevon kanjoni kasvien elinympäristönä<br />
Yksi Länsi-Utsjoen kiistatta mielenkiintoisimmista<br />
ja vaikuttavimmista tutkimus- ja retkeilykohteista<br />
on Kevon kanjoni sitä ympäröivine sivukuruineen.<br />
Kanjonia lounaasta lähestyttäessä<br />
on ohitettava helppokulkuinen Luomusjärvien<br />
kannas ja sivuutettava pieni järvijono (Ruktajávri,<br />
Ristenašjávri) sekä Suohpášoaivin ja Ruohtirien<br />
välinen kaksihaarainen alkukanjoni. Vasta<br />
Kevonseinältä avautuu lumoavan alkukantainen<br />
V-laaksonäkymä, joka saa polvet vapisemaan<br />
pelosta. Eteen avautuva julma kanjonimaisema<br />
ei ota loppuakseen. Kevonseinältä Kevojärvelle<br />
ulottuva vaihtelevan levyinen laaksojakso on peräti<br />
neljän peninkulman (noin 36 km) pituinen. Se<br />
on luonnollisesti saanut osakseen ansaittua huomiota<br />
niin geologien ja maantieteilijöiden kuin<br />
biologienkin taholta. Nykyisin kanjoni on saatu<br />
kokonaisuudessaan rauhoituksen piiriin. Alueella<br />
voi tehdä uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien<br />
seurantatutkimusta vain <strong>Metsähallituksen</strong> tai<br />
Turun yliopiston Lapin tutkimusaseman johtajan<br />
luvalla. Turisteilla on mahdollisuus liikkua tarkoin<br />
merkityillä vaellusreiteillä. Paikallisilla asukkailla<br />
on omat kalastukseen, metsästykseen ja marjastukseen<br />
liittyvät nautintaoikeudet.<br />
Nykyisellään kanjonin pohjalla virtaava Kevojoki<br />
(Geavvujohka) on laakson mittasuhteisiin<br />
verrattuna yllättävän vähävetinen ja aivan yläjuoksulla<br />
kivilohkareiden alla soliseva ”Manalan<br />
virta”. Kesäaikaan joen vesivarat ehtyvät entisestään<br />
ja uoma on monin paikoin ylitettävissä<br />
matalavartisinkin saappain. Lähes koko itärannan<br />
pituudelta on jyrkkiä kallionseinämiä ja pahtoja,<br />
joiden juurelle on kasautunut sateella niljakkaita,<br />
rapautumisen irrottamia lohkarekasoja eli rakkoja.<br />
Toisaalta laakson pohjalla on katkeilevia harjukumpujonoja.<br />
Näillä lämpimillä moreeniharjuilla<br />
tavataan paikoin puhtaitakin mäntymetsiä. Pääpuuston<br />
muodostaa kuitenkin monimuotoinen<br />
hieskoivu erilaisine pohjoisine ekotyyppeineen.<br />
55
Change language