a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
8.2.4 Mikä on muinaisjäännös<br />
Muinaisjäännökset ovat muistoja aikaisemmasta<br />
asutuksesta ja historiasta (Muinaismuistolaki 1 §).<br />
Ne on suojeltu muinaismuistolain (17.6.1963/295)<br />
nojalla. Muinaisjäännöksiä ovat esimerkiksi erilaiset<br />
kiviröykkiöt ja -latomukset, kuten nuotiokiveykset<br />
ja piisinpohjat, vanhat haudat, palvontapaikat,<br />
kuten seidat ja uhripaikat, sekä asumus- ja<br />
työpaikat, kuten vanhat porokaarteet ja kotasijat.<br />
Muinaisjäännöksiä ovat myös sellaiset luonnonpaikat<br />
tai -kohteet, joihin liittyy vanhoja tapoja,<br />
tarinoita tai huomattavia historiallisia muistoja.<br />
(Muinaismuistolaki 2 §.) Mitään varsinaista ikärajaa<br />
muinaisjäännöksillä ei ole, vaan status määritellään<br />
aina tapauskohtaisesti.<br />
Muinaisjäännökset ovat korvaamattomia<br />
tietolähteitä, kun halutaan tutkia jonkin alueen<br />
historiaa ja esihistoriaa. Ne kertovat rehellisesti<br />
siitä, minkälaista oli muinaisten ihmisten, alueen<br />
nykyisten asukkaiden esi-isien, elämä. Historialliset<br />
lähteet ovat tavallisesti muualta tulleiden<br />
virkamiesten kirjoittamia, valtion vaatimia virallisia<br />
papereita, jotka kertovat vain osan totuudesta<br />
eivätkä tavallisesti sivua lainkaan tavallisten ihmisten<br />
arkea. Muinaisjäännökset puolestaan kertovat<br />
arjesta, tavallisista jokapäiväisistä toimista, kuten<br />
ravinnonhankinnasta, asumisesta ja uskonnosta.<br />
Muinaisjäännökset kertovat alueen ihmisten<br />
omasta historiasta.<br />
Jotta tämä tieto välittyisi myös nykyisille<br />
ja meitä seuraaville sukupolville, on muinaisjäännöksiä<br />
kohdeltava kunnioittavasti. Tämän<br />
takaamiseksi myös muinaismuistolaki kieltää<br />
muinaisjäännösten kaivamisen, peittämisen,<br />
muuttamisen, vahingoittamisen, poistamisen ja<br />
muun kajoamisen (Muinaismuistolaki 1 §). Tämä<br />
tarkoittaa myös sitä, että muinaisjäännösten tutkiminen<br />
on jätettävä asiantuntijoiden tehtäväksi<br />
(Muinaismuistolaki 10 §). Hyväntahtoinenkin kaivelu,<br />
jopa pelkästään kasvillisuuden poistaminen<br />
tai kivien liikuttelu, voi tuhota arvokasta tietoa.<br />
Muinaisjäännöksen tai sellaiseksi arvellun kohteen<br />
löytämisestä pitää aina ilmoittaa museoviranomaiselle,<br />
Pohjois-Lapissa esimerkiksi Inarin<br />
Siida-museoon, joka voi lähettää asiantuntijan<br />
kohdetta tarkastamaan.<br />
8.2.5 Pohjois-Lapin esihistoriallinen<br />
aikajako<br />
Pohjois-Lapin esihistoria ei ole samanlainen kuin<br />
eteläisempien alueiden, ja siksi alueella on myös<br />
omanlaisensa esihistoriallinen aikakausijako.<br />
Pohjois-Lappi on asutettu hyvin pian viimeisen<br />
jääkauden jälkeen. Alueelle on tullut asukkaita<br />
todennäköisesti niin etelästä, idästä kuin pohjoisesta,<br />
Jäämeren rannikolta (Rankama 2003, Kankaanpää<br />
2003, Kankaanpää & Rankama 2005).<br />
Varhaisinta esihistorian aikajaksoa kutsutaan kivikaudeksi.<br />
Pohjois-Lapin kivikausi jakautuu vielä<br />
kahteen alajaksoon: mesoliittiseen eli vanhempaan<br />
ja neoliittiseen eli nuorempaan vaiheeseen.<br />
Kivikautta seuraa varhaismetallikausi, joka myös<br />
jakautuu kahteen alajaksoon. Tämän jälkeen tulee<br />
varsinainen rautakausi, jossa on myös erotettavissa<br />
kaksi ajanjaksoa. Varsinainen historiallinen<br />
aika alkaa Pohjois-Lapissa melko myöhään, vasta<br />
1600-luvulla, kun kristillinen käännytystyö on<br />
saanut vakaan jalansijan alueella. Taulukossa 7 on<br />
esitelty Pohjois-Lapin esihistorian ajanjaksot.<br />
Paistunturin ja koko Utsjoen esihistoriaa on<br />
selvitetty hyvin puutteellisesti. Vielä historialliselta<br />
ajaltakin sitä koskevat lähteet ovat hyvin<br />
harvinaisia. Ensimmäinen maininta saamelaisista<br />
ylipäätään on Tacituksen kirjassa Germania<br />
vuodelta 98 AD. Ensimmäinen laajempi kuvaus<br />
Saamenmaasta on Ottarin kertomus elämästään<br />
ja kotimaastaan, joka on säilynyt Orosiuksen maailmahistorian<br />
anglosaksinkielisessä käännöksessä<br />
Taulukko 7. Pohjois-Lapin esihistorian kausien jaottelu.<br />
Ajoitukset ovat kalibroidussa muodossa eli vastaavat tavallisia<br />
kalenterivuosia (Carpelan henk. koht. tiedonanto<br />
10/2001; 2003: 31, 45, 59; Rankama 1996: 662).<br />
1. Kivikausi<br />
Mesoliittinen kivikausi n. 9 000–5 300 eKr.<br />
Neoliittinen kivikausi<br />
2. Varhaismetallikausi<br />
5 300–1 900 eKr.<br />
Lovozero- ja Vardøy-keramiikka 1 900–500 eKr.<br />
Kjelmøy-keramiikka<br />
3. Rautakausi<br />
500 eKr.–250/300 jKr.<br />
Vanhempi rautakausi 250/300–800 jKr.<br />
Nuorempi rautakausi eli saamelainen<br />
rautakausi<br />
800–1 600 jKr.<br />
4. Historiallinen aika 1 600– jKr.<br />
97
Change language