a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
eläinten aiheuttamat vahingot pysyvät kohtuullisella<br />
tasolla. Metsästyslaki edellyttää myös, että<br />
riistanhoitopiirin tulee vuosittain kuulla alueellisia<br />
liikenneturvallisuudesta vastaavia viranomaisia ja<br />
että myönnettäessä pyyntilupia vapaan metsästysoikeuden<br />
alueelle kiinnitetään huomiota myös<br />
metsästysmahdollisuuksien tasapuoliseen jakaantumiseen.<br />
Metsästyslaki asettaa vaatimuksia myös hirvieläinten<br />
metsästykseen käytettävälle alueelle.<br />
Pyyntiluvan hakijalla on oltava käytettävissään<br />
metsästykseen sopiva yhtenäinen alue ja hirven<br />
metsästykseen käytettävän alueen pinta-alan on<br />
pääsääntöisesti oltava vähintään 1 000 hehtaaria.<br />
Hirvieläimen pyyntiluvan saamiseksi metsästäjällä/metsästäjillä<br />
on oltava metsästysoikeus kyseisen<br />
alueen hakemuksessa mainitulle hirvieläimelle.<br />
Muualla kuin vapaan metsästysoikeuden<br />
alueella samalle hirvieläimen metsästysalueelle<br />
voidaan myöntää pyyntilupa vain yhden hakemuksen<br />
perusteella.<br />
Muun muassa hirveä tai karhua metsästettäessä<br />
on tärkeää, että metsästäjän ampumakyky<br />
on riittävä, koska eläimen haavoittaminen epätarkalla<br />
laukauksella merkitsee sille kärsimystä ja<br />
karhun metsästyksessä myös vaaraa metsästäjälle<br />
(HE 300/1992). Tämän vuoksi metsästyslaki säätää,<br />
että ampujana toimivalla henkilöllä on oltava<br />
suoritettuna maa- ja metsätalousministeriön<br />
määräämä riistanhoitoyhdistyksen järjestämä ampumakoe<br />
tai Ahvenanmaalla suoritettu vastaava<br />
koe tai ministeriön hyväksymä todistus voimassa<br />
olevasta ulkomailla suoritetusta kokeesta tai selvitys<br />
oikeudesta metsästää kotimaassaan vastaavan<br />
kokoisia riistaeläimiä. Ampumakoe on voimassa<br />
kolme vuotta kokeen suorittamisesta.<br />
EU-jäsenyyden myötä suurpetojen – susi, karhu,<br />
ahma ja ilves – suojelua ja metsästystä säätelee<br />
ensisijaisesti EU-lainsäädäntö luontodirektiiveineen.<br />
Luontodirektiivin säännökset on sisällytetty<br />
kansalliseen metsästyslakiin ja -asetukseen (Sorto<br />
2005). Suurpedoistamme ahma kuuluu luontodirektiivin<br />
liitteen II lajeihin ja susi, karhu sekä<br />
ilves liitteiden II ja IV lajeihin (katso luku 6.1.4).<br />
Karhukannan saavutettua nykyisen tasonsa maa-<br />
ja metsätalousministeriö on valmistellut esitystä<br />
karhun siirtämiseksi luontodirektiivin liitteeseen<br />
V (Maa- ja metsätalousministeriö 2005).<br />
Suurpetojen metsästykseen on aina saatava<br />
joko pyyntilupa tai metsästyksen on tapahduttava<br />
kiintiöiden puitteissa. Pyyntiluvan myöntää<br />
riistanhoitopiiri maa- ja metsätalousministeriön<br />
vuosittain määräämän riistanhoitopiirikohtaisen<br />
enimmäismäärän puitteissa (Metsästäjäin keskusjärjestö<br />
2005). Kiintiöhin perustuva metsästys<br />
tulee suorittaa maa- ja metsätalousministeriön<br />
vuosittain määräämien kiintiöiden puitteissa.<br />
Metsästysasetuksen mukaan karhu, ahma ja<br />
ilves ovat koko maassa, ja susi poronhoitoalueen<br />
ulkopuolella aina rauhoitettuja. Asetuksen samaisen<br />
kohdan mukaan sutta saa metsästää poronhoitoalueella<br />
1.10.–31.3.<br />
Metsästysasetuksen mukaan muun muassa suden,<br />
karhun ja ilveksen yleisistä rauhoitusajoista<br />
saadaan poiketa eli pyyntilupia voidaan myöntää<br />
vain ”jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole eikä<br />
metsästys haittaa suotuisan suojelutason säilyttämistä”.<br />
Tämä tarkoittaa sitä, että haitallisen<br />
eläimen poistamiseksi alueelta on ensisijaisesti<br />
käytettävä muita keinoja, joita voivat olla esimerkiksi<br />
eläimen hätyyttäminen alueelta, jossa se voi<br />
aiheuttaa vahinkoa, omaisuuden suojaaminen ja<br />
eläimen aiheuttamasta vahingosta maksettavat<br />
korvaukset (Sorto 2005, Kuittinen 2003).<br />
Luontodirektiivin poikkeusperusteiden käyttöön<br />
voidaan turvautua vasta sen jälkeen, kun<br />
muut keinot eivät todistettavasti riitä, edellyttäen,<br />
että niiden käyttö ei uhkaa eläimen suotuisaa suojelutasoa,<br />
joka on luonnontieteellisesti määriteltävä<br />
asia. Poikkeusperusteiden käytön on myös<br />
pohjauduttava tieteelliseen selvitykseen suurpetokannoista.<br />
Jos suotuisa suojelutaso on uhattu,<br />
poikkeusperusteiden käyttö ei ole sallittua (Sorto<br />
2005).<br />
Poikkeusperusteisesti suurpetoja saa metsästää<br />
seuraavasti:<br />
1) Susi<br />
Poronhoitoalueen ulkopuolella 1.11.–31.3.<br />
2) Karhu<br />
20.8.–31.10. Lukuun ottamatta vuotta nuorempaa<br />
karhun pentua sekä karhunaarasta,<br />
jota tällainen pentu seuraa.<br />
3) Ilves<br />
1.12.–28.2. Lukuun ottamatta naaras ilvestä,<br />
jota vuotta nuorempi pentu seuraa.<br />
Vahinkoa aiheuttavan ahman pyynnistä päättää<br />
maa- ja metsätalousministeriö (Metsästäjäin<br />
keskusjärjestö 2005).<br />
117
Change language