a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
linnan kautta on muotoutunut turvajärjestelmä,<br />
joka turvaa mädin hedelmöittämisen ja suvun<br />
jatkumisen.<br />
Hedelmöitetty mäti peittyy kututapahtuman<br />
aikana irrotettuun soraan. Soran sisällä mätijyvät<br />
saavat happea läpi virtaavan veden kautta. Mäti<br />
talvehtii ja poikaset kuoriutuvat seuraavana keväänä.<br />
Kuoriutumisen jälkeen poikaset hakeutuvat<br />
sellaiseen ympäristöön, missä niille on sopivaa<br />
suojasoraikkoa tai kivikkoa. Jokaisella poikasella<br />
on oma reviirialue, jonne muilla ei ole asiaa.<br />
Tietyllä koski- tai virta-alueella ei siten voi olla<br />
rajattomasti lohenpoikasia.<br />
Lohenpoikanen kasvaa hitaasti. Se viettää jokiympäristössä<br />
keskimäärin neljä poikasvuotta.<br />
Koon kasvaessa lohenpoikaset hakevat uusia ja<br />
sopivampia elinympäristöjä sivupurojen kivikoista<br />
ja louhikoista. Lohenpoikasen ravinto koostuu<br />
pieneliöistä, vesiperhosista, vedessä olevista pohjaeläimistä<br />
ja hyönteisistä, joita tuntureilta virtaavat<br />
sivujoet ja purot kasvattavat.<br />
Lohenpoikasen vaellus mereen alkaa sen saavutettua<br />
17 senttimetrin pituuden. Painoa on silloin<br />
kertynyt 30 grammaa. Kirjava poikasväritys<br />
muuttuu hopeanhohtoiseksi ja elimistö valmistautuu<br />
pitkälle merimatkalle. Vaelluspoikaset eli<br />
smoltit vaeltavat mereen kesän alussa. Mereen<br />
vaelluksen yhteydessä niitä vaanii monia vaaroja.<br />
Petokalat, kuten hauki ja made verottavat innokkaasti<br />
alas vaeltavia nuorukaisia. Ne ovat helppoja<br />
saaliskohteita myös lokeille ja kalaa syöville<br />
vesilinnuille. Smolteille kelpaavat puolestaan kaikenlaiset<br />
vesihyönteiset, jotka kuoriutuvat siihen<br />
aikaan kilvalla. Perhoa tai lippaa heittelevä kalamies<br />
ei voi olla huomaamatta tätä massavaellusta,<br />
sillä perhossa tai muussa vieheessä on jatkuvasti<br />
kiinni kirkas lohenpoikanen.<br />
Mereen päästyään smoltin elimistö on täysin<br />
sopeutunut meriympäristöön. Karun ja vähäravinteisen<br />
jokiympäristön jälkeen saavutaan ruokapöydän<br />
ääreen. Meressä nuori lohi syö aluksi<br />
pieneliöitä, mutta koon kasvaessa ravintokohteeksi<br />
vaihtuvat rasvaiset kalat.<br />
Vaellukset jatkuvat yhä kauemmaksi Jäämerelle.<br />
Pääosa usean merivuoden lohista kasvaa<br />
Färsaarten pohjoispuoleisella merialueella ja pieni<br />
osa aina Grönlannin itärannikolla asti. Lohi viettää<br />
meressä 1–5 vuotta. Merikasvu on nopeaa,<br />
sillä vuodessa lohet kasvavat 1–2 kilon painoisiksi<br />
pikkulohiksi eli ”tiddeiksi”. Kahden merivuoden<br />
kalat eli lohijalat (luossajuolgi) ovat saavuttaneet<br />
78<br />
3–7 kilon painon. Kymmenen kilon painoiset ja<br />
metrin mittaiset oikeat lohet (luossa) ovat viettäneet<br />
kolmesta neljään vuotta meressä. Suurimmat<br />
yksilöt painavat yli 20 kiloa ja isoimmat, hyvin<br />
harvat yksilöt painavat noin 30 kiloa. Sekä pienet<br />
että suuret lohet ovat jokeen saapuessaan kutukypsiä<br />
kaloja.<br />
Parvissa tehtävä kutuvaellus suuntautuu<br />
mereltä ensin rannikon tuntumaan. Sieltä lohet<br />
vaeltavat kohti syntysijojaan tutun joen hajun<br />
perusteella. Joku yksilö voi kuitenkin harhautua<br />
myös vieraaseen lohijokeen ja lisätä sillä tavalla<br />
sen geneettistä kantaa. Isoimmat kalat jäävät suurimpien<br />
virtojen, kuten Tenon ja Utsjoen pääuomaan,<br />
mutta lohijalat ja tiddit nousevat ylös myös<br />
pienempiä sivujokia. Vaellus voi päättyä kotisuvantoon<br />
kutua odottamaan.<br />
Lohiloinen, uhka, jota ei voi vähätellä<br />
Kalatautien leviämisestä on tullut viime vuosikymmeninä<br />
kalanistutusten ja kalastuksessa tapahtuneiden<br />
muutosten vuoksi varteenotettava<br />
vaara Tenon lohikannoille. Uhan aiheuttaa Gyrodactylus<br />
salaris -niminen, noin puolen millimetrin<br />
mittainen lohen iholla ja evillä elävä loinen, jota<br />
ei voi havaita paljain silmin. Loinen kykenee elämään<br />
ja lisääntymään myös kirjolohen pinnalla,<br />
ja voi lyhytaikaisesti elää myös monien muiden<br />
kalojen pinnalla. Loista tavataan luontaisesti Itämereen<br />
laskevissa vesistöissä. Loinen on yleinen<br />
Tornionjoen vesistön lohenpoikasilla, joille loisen<br />
ei ole todettu aiheuttavan näkyvää vahinkoa<br />
tai kuolleisuutta. Loisen kulkeutuminen Norjaan<br />
1970-luvulla on sen sijaan aiheuttanut suurta lohen<br />
jokipoikasten kuolleisuutta ja romahduttanut<br />
lohikannat lähes 40 joessa. Tuhon syynä pidetään<br />
sitä, että Atlanttiin laskevien jokien lohikannoilla<br />
ei ole vastustuskykyä loisen liiallista lisääntymistä<br />
vastaan. Sama on todettu myös Venäjän puolella.<br />
Lohiloinen kiinnittyy koukuillaan kalan evien<br />
ja ihon pintaan. Madon vapaa osa etsii kiinnittymispaikkansa<br />
ympäriltä soluja ja limaa ravinnokseen.<br />
Loiset voivat myös liikkua kalan pintaa<br />
pitkin kuten mittarimadot. Sekä loisen kiinnittyminen<br />
että ravinnonotto häiritsevät kalan ihon<br />
ja kidusten normaalia toimintaa. Lievä tartunta<br />
ei juuri haittaa kalaa, mutta voimakkaassa tartunnassa<br />
mekaaninen ärsytys lisää liman eritystä ja<br />
rikkoutunut iho altistuu tulehduksille ja sienitar-
Change language