a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
(3220, 3260) sekä lampi- ja järvityyppien (3110,<br />
3160) kanssa. Järvien tyypittely ravinteisuuden<br />
mukaan ei ollut luontokartoituksessa mahdollista,<br />
joten humuspitoisten järvien (3160) pinta-aloista<br />
ei ole tarkempaa tietoa, ja ne sisältyvät taulukossa<br />
6 karuihin ja kirkasvetisiin järviin (3110). Ylä-Lapin<br />
vesistä pääosa on tyypiltään karuja ja kirkasvetisiä<br />
tunturijärviä (Rintanen 1982, Rintanen ym.<br />
1978, Manner ja Puro 1999).<br />
Kallioperältään karulla Paistunturi–Kevoalueella<br />
ei juurikaan ole kalkkikallioita (8210),<br />
joten niiden vähäinen osuus sisältyy silikaattikallioihin<br />
(8220). Tuntureiden vyörysoraikkojen ja<br />
lohkareikkojen (8110) osuus alueen pinta-alasta<br />
on hyvin pieni. Ne ovat keskittyneet pääasiassa<br />
Kevon kanjoniin.<br />
Paistunturi–Kevo-alueella esiintyvät kaikki<br />
tuntureiden Natura-luontotyypit, paitsi tuntureiden<br />
rehevät puronvarsisuot (7240), joita esiintyy<br />
Airaksisen & Karttusen (2001) mukaan Suomessa<br />
vain kalkkipitoisten ja emäksisten kivilajien alueella,<br />
ilmeisesti lähinnä Käsivarren suurtuntureilla.<br />
Tunturityypit (taulukko 6) kattavat molemmista<br />
alueista yli kolme neljännestä. Yleisimpiä Naturatyyppejä<br />
Kevon ja Paistuntureiden alueella ovatkin<br />
tunturikankaat (4060) ja tunturikoivikot. Tunturipajukkojen<br />
(4080) ja karujen tunturiniittyjen<br />
(6150) osuus alueista jää pieneksi. Aapasoiden ja<br />
vaihettumis- ja rantasoiden (7140) osuus molemmista<br />
alueista on selvästi alle 20 prosenttia. Vai-<br />
86<br />
hettumis- ja rantasoihin sisältyy sekä paljakan että<br />
tunturikoivuvyöhykkeen ja vähemmässä määrin<br />
havumetsävyöhykkeen avoimia piensoita, jotka<br />
eivät edusta aapa- tai palsasoita.<br />
Paistunturi–Kevo-alueella harvinaisimpia<br />
Natura 2000 -luontotyyppejä ovat, lähteet ja lähdesuot,<br />
huurresammallähteet, kosteat suurruohoniityt<br />
(6430) ja lehdot (9050). Metsien osuus,<br />
poislukien tunturikoivikot, on muutenkin hyvin<br />
pieni, Kevon luonnonpuistossakin vain vajaa<br />
prosentti. Kosteita suurruohoniittyjä on lähinnä<br />
Kevon kanjonissa Kevojoen varressa.<br />
Heikkisen ja Kalliolan kasvillisuuskartan<br />
(1989) mukaan Kevon luonnonpuiston ns. vanhassa<br />
osassa on 18 hehtaaria lettoja. Kasvillisuuskartan<br />
laatimisen jälkeen puisto on laajentunut<br />
ja tiedot täydentyneet ja luonnonpuistossa onkin<br />
nyt <strong>Metsähallituksen</strong> paikkatietojärjestelmän (SutiGis)<br />
mukaan 40 hehtaaria lettoja. Paistunturin<br />
erämaassa lettoja on luontokartoitusaineiston<br />
mukaan vain kaksi hehtaaria, mutta todellisuudessa<br />
niitä on varmasti enemmän. Lähteitä ja<br />
lähdesoita ei luontokartoituksen mukaan ole<br />
Paistunturin erämaassa ollenkaan, mutta niitäkin<br />
löytyy varmasti tarkemmissa kartoituksissa,<br />
tosin pienialaisina. Koska kaikkia pienialaisia tai<br />
pistemäisiä kohteita ei ole pystytty paikantamaan<br />
pelkän ilmakuvatulkinnan pohjalta eikä kaikkia<br />
alueita ole kartoitettu maastossa, taulukon 6 luvut<br />
eivät vastaa täysin todellisuutta.
Change language