a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
kirsisammal (Pleuroclada albescens) ja paljakkakuurasammal<br />
(Anthelia juratzkana). Hyvin harvinaisia<br />
”snow-bed” -yhdyskuntien lajeja koko Inarin<br />
Lapissakin ovat pikkuleinikki (Ranunculus pygmaeus),<br />
tunturihiirenporras (Athyrium distentifolium)<br />
ja tunturipiippo (Luzula wahlenbergii). Soistuvien<br />
routakuoppien ja solifluktiomaiden painanteissa<br />
herättävät huomiota niittyvillat, erityisesti yksitupsuinen<br />
töppövilla, sekä Tunturi-Lapin soiden<br />
tunnuslajina pidetty aapasara.<br />
Useimmat lumenviipymät sijaitsevat tunturien<br />
välisissä vakolaaksoissa, 10–20 metriä leveissä ja<br />
5–10 metriä syvissä jääkauden uurtamissa sulavesikanavissa<br />
ja purouomissa. Lumipälvien ja pienoisjäätiköiden<br />
äärellä on riittävästi läpivuotista<br />
kosteutta ja kilpailuvapaata kasvutilaa. Näiden sulamisvesivirtojen<br />
soraikoissa tavataan harvakseltaan<br />
tunturilitukkaa (Cardamine bellidifolia), lapinnätää,<br />
tunturi- ja lumihaarikkoa (Sagina saginoides,<br />
S. nivalis), tunturi- ja pohjanhorsmaa, lumihärkkiä,<br />
puro- ja tähtirikkoa, tunturitädykettä (Veronica alpina)<br />
ja haproa. Myös jo aikaisemmin mainitut<br />
sammalvarpio, lumijäkkärä, pohjantähkiö ja närvänä<br />
ovat näillä metsävyöhykkeen pikkuvirtojen<br />
rantaäyräillä tavallisempia kuin paljakan vähäpätöisissä<br />
lumimaayhdyskunnissa.<br />
Kevonseinän putoukselta, joka on noin 20<br />
km:n päässä Kevonreitin lähtöpisteestä Sulaojalla,<br />
pohjoiseen avautuvassa V-laaksossa ja Ruohtir-tuntureiden<br />
luoteisilla rinteillä on joinakin<br />
kesinä hyvinkin myöhäisiä lumikinoksia, joiden<br />
jääkylmien sulamisvesien ryöpyissä viihtyvät lumileinikki<br />
(Ranunculus nivalis) ja hyvänä perhoskukkana<br />
tunnettu tunturikohokki (Silene acaulis).<br />
Eräissä Kevon kanjonin sivukurujen solissa on<br />
tunturikissankäpälän (Antennaria alpina) pieniä<br />
kasvustoja.<br />
Routamaan lähes neutraalissa tai lievästi hapanreaktioisessa<br />
maaperässä tavataan joitakin<br />
kalkkikasveina pidettyjä lajeja. Tällaisilla paikoilla<br />
kasvaa mm. pieniä lapinvuokon mattokasvustoja.<br />
Myös varvassara näyttää viihtyvän erinomaisesti<br />
routamaiden myllertämässä maaperässä.<br />
54<br />
5.5 Kulttuurin merkit kasvillisuudessa<br />
ja kasvistossa<br />
Yrjö Mäkinen ja Unto Laine<br />
5.5.1 Vanhat asuinkentät<br />
Jokirantojen sara- ja heinärikkaat ranta- ja tulvaniityt<br />
ovat saanet aikojen kuluessa lisälajistoa<br />
läheisiltä lappalaiskentiltä. Kevojoen suupuolen<br />
länsirannalla on aikaisemmin ollut Kadja-Nilla<br />
-nimisen pororuhtinaan hirsimaja, jonka entisellä<br />
pihanurmikolla näkyy vieläkin vähäisiä merkkejä<br />
lapinkenttien lajistosta. Tällaisia kulttuurin mukana<br />
leviäviä lajeja paikalla olivat vuonna 1972<br />
harmaakyrsimö (Draba incana), siankärsämö, lutukka<br />
(Capsella bursa-pastoris), pohjankallioinen<br />
(Erigeron acer ssp. politus), punanata (Festuca rubra),<br />
pohjanpihatatar (Polygonum aviculare ssp. boreale),<br />
idännniittyleinikki (Ranunculus acris ssp. borealis),<br />
rönsyleinikki (R. repens), lapinlaukku ja heinätähtimö,<br />
jotka kasvavat Utsjoella usein kaukanakin<br />
asutuksesta luultavasti porojen sorkissa kulkeutuneina.<br />
Kevonsuun niitty Kevojärven länsirannalla on<br />
yksi lajistoltaan monipuolisimpia ihmisen muovaamia<br />
vanhoja asuinkenttiä Paistunturi–Kevoalueella.<br />
Kevonsuun niitty on pääosin yksityismaata,<br />
josta kuuluu luonnonpuistoon vain osa<br />
Čársejohkan puoleista reunaa. Vakituisen asutuksen<br />
loputtua Kevonsuun niityt olivat kasvamassa<br />
umpeen. Aluetta kunnostettiin 1990-luvulla raivaamalla<br />
laajalti lehtipuustoa ja pensaikkoa. Luonnonpuiston<br />
puoleisella osalla on <strong>Metsähallituksen</strong><br />
toimesta pidetty lampaita ja niitetty. Kevonsuun<br />
niitty pyritään pitämään jatkossakin avoimena,<br />
jotta niittykasvillisuus pysyisi mahdollisimman<br />
lajirikkaana. Kevonsuun niityllä on harvinaisista<br />
lajeista keto-, pohjan- ja ahonoidanlukkoa (Botrychium<br />
lunaria, B. boreale ja B. multifidum) sekä vain<br />
Pohjois-Lapin jokivarsissa esiintyvää keminängelmää.<br />
Turun yliopiston Lapin tutkimusasema Kevon<br />
tutkijat tekevät niityllä vuosittain kasvilajiston<br />
ja uhanalaisten lajien seurantaa.<br />
Kamminiityillä tavattavat keto- ja pohjannoidanlukko<br />
ja vain asutuksen läheisyydessä kasvava<br />
ahonoidanlukko voidaan laskea tulokaslajeiksi.<br />
Čársejohkan varrella kasvava ruijanruoholaukka<br />
(Allium schoenoprasum ssp. sibiricum) on ilmeisesti<br />
vanhalle lohenpyyntipaikalle kuljetettu maustekasvi.<br />
Ainakin yhdellä paikalla lähellä Luomusjärviä<br />
kasvaa Utsjoen pappilan kedoilta ruoho-
Change language