a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Vuosien 1968–1969 kylmät talvet vahingoittivat<br />
pahoin uudistuvaa puustoa. Eräs terveimmistä<br />
nuormänniköistä löytyy Roajáávžin suupuolen<br />
hiekkakankaalta.<br />
Parhaimmillaan sulkeutuneen mäntymetsän<br />
sykkeen kokee myrskyjen, metsäpalojen ja kulojen<br />
koettelemassa Puurasjärven aarnimetsässä<br />
Mádjohskáidin kupeessa. Siellä näkee mustuneita<br />
keloja, hiiltyneitä kantoja ja maahan sortuneita<br />
liekoja. Hyvällä onnella voi nähdä pohjantikan<br />
koputtelemassa vanhojen ylispuiden palokoroja,<br />
päiväpyynnillä väijyvän hiiripöllön tai tyhmänrohkean<br />
taviokuurnan hautovan pesässään.<br />
Tuorepohjaisen kangasmetsän kenttäkerroksessa<br />
kiinnittävät huomiota runsaasti marjova pohjanvariksenmarja,<br />
tympeätuoksuinen suopursu, useat<br />
talvikkilajit (Orthilia secunda, Pyrola minor ja Moneses<br />
uniflora), metsävyöhykkeen lajeina tunnetummat<br />
kelta- ja riidenlieko sekä kultapiisku. Pienen lähdelammen<br />
roudan myllertämässä rantakivikossa<br />
eteläistä lajistoa edustavat rimpivihvilä (Juncus stygius),<br />
nuijasara (Carex buxbaumii) ja taksonomisesti<br />
vaikeasti rajattava hernesara (C. viridula). Ainakin<br />
suopursun ja keltalieon runsaus viittaavat mantereiseen<br />
ilmastoon. Kanervaa (Calluna vulgaris)<br />
ei löydy innokkaista etsinnöistä huolimatta. Sen<br />
tilalla on jonkin verran alpiinista kurjenkanervaa.<br />
Vanamo (Linnaea borealis) suikertelee seinäsammalikossa.<br />
Polkusaraa (Carex brunnescens) ja tuppisaraa<br />
on monin paikoin. Paikoin jäkäläpeitteen rikkovat<br />
kerrossammalen ja pohjankynsisammalen (Dicranum<br />
drummondii) vihertävät laikut. Hiekkamaita<br />
suosiva tunturivihvilä ja tähkäpiippo ovat lähes<br />
yhtä runsaita kuin skaidi- ja paljakka-alueella.<br />
Samannäköisten tunturisaran ja jokapaikansaran<br />
(Carex nigra) tunnistaminen on aina yhtä työlästä.<br />
Riekonmarja muodostaa ruskan aikaan kauniita<br />
väriläikkiä harmaaseen jäkälämattoon.<br />
Čársejohskáidin ja Buksalskáidin rinteillä kasvaa<br />
paikoitellen nuorta, uusiutuvaa männikköä.<br />
Vanhojen kelopuiden ja tervasroson vaivaamien<br />
mäntyjen rungoilla ja oksilla viihtyvät monet uskolliset<br />
männyn epifyyttijäkälät kuten tupsalemainen<br />
lapinluppo, kirkkaankeltainen keltaröyhelö<br />
(Cetraria pinastri) sekä rosoreunuksinen ruskoröyhelö<br />
(C. chlorophylla). Vanhempien myrskytuhon<br />
jäljiltä mäntyjen lahokannoilta ja maatuvilta rungoilta<br />
löytyy useita torvijäkäliä (Cladonia coniocraea,<br />
C. crispata, C. digitata, C. squamosa). Jäkälätutkijat<br />
tuntevat myös hongantorvijäkälän (C. parasitica).<br />
Pohjoisten mäntymetsien luonnehtijalajeihin kuu-<br />
luvaa kangaspajua (Salix starkeana ssp. cinerascens)<br />
kasvaa Buksalskáidilla melko runsaasti. Kevojoen<br />
suupuolen hiekkatörmiä peittävä sianpuolukka<br />
kuuluu myös mäntyvyöhykkeen tyyppilajeihin.<br />
Männyn uskollisia seuralaisia sen pohjoisrajallakin<br />
ovat sille elintärkeät juuri- eli mykoritsasienet.<br />
Monet niistä ovat levinneet koko Suomeen<br />
aina männyn Utsjoella oleville pohjoisimmille<br />
kasvupaikoille asti. Tärkeimpiä niistä ovat männynherkkutatti<br />
(Boletus pinophilus), männynpunikkitatti<br />
(Leccinum vulpinum), rusakkonuljaska (Chroogomphus<br />
rutilus), voitatti (Suillus luteus), kangastatti<br />
(S. variegatus), kangaskeltavalmuska (Tricholoma<br />
auratum) sekä puuainesta lahottava purppuravalmuska<br />
(Tricholomopsis rutilans). Lahovikaisilta<br />
männyiltä voi löytää myös kangaskarvaslakin<br />
(Gymnopilus penetrans).<br />
Inarin Lapin pohjoisten mäntymetsien lajistoon<br />
voidaan liittää eräitä hirven- poron- ja jopa<br />
karhunlannalla kasvavia sompasammalia (Splachnum<br />
spp.), joiden nuijamaiset, pallomaiset tai helttamaiset<br />
itiöpesäkkeet ovat tyylikkäitä. Kaunotar<br />
tässä sarjassa on keltasompasammal (S. luteum).<br />
Männiköissä törmää usein myös mätänevän jyrsijän<br />
”maallisilta jäännöksiltä” versoviin raatosammaliin,<br />
joista tavallisin on jänönraatosammal<br />
(Tetraplodon mnioides).<br />
Kevon laakson männiköt ovat ilmeisesti olleet<br />
aikaisemmin nykyistä laajempia. Siihen viittaa<br />
useiden mäntymetsän lajien esiintyminen nykyisin<br />
tunturikoivikoissa (keltalieko, kevätpiippo (Luzula<br />
pilosa) ja vanamo). Sitä osoittavat myös jopa<br />
paljakan suohaudoista ja lampareista löytyneet<br />
puoliksi hiiltyneet rungot. Toisaalta ilmaston hitaasti<br />
lämmetessä männylle on avautunut uusia<br />
mahdollisuuksia laajentaa kasvualuettaan. Tällaisia<br />
pioneeripuita tai paremminkin taimia löytyy<br />
yllättävän kaukaa varsinaisista emopuista. Ovatko<br />
Vuogojärvien etelärannalla ja Stuorrafáliksen<br />
ylärinteillä kasvavat, nuorilta vaikuttavat männyt<br />
merkkinä tällaisesta uudisleviämisestä? Myös<br />
Cuokkasisjávrien läheisyydessä, ei kovinkaan<br />
etäällä Mierasjärven yhtenäisemmästä mäntyalueesta,<br />
kasvaa elinvoimaisia yksittäispuita lämpimällä<br />
hiekkakankaalla, missä sianpuolukka on<br />
paikoitellen runsas.<br />
Ikivanhat yksittäiset männyt voivat olla arvokkaita<br />
maastomerkkejä suunnistajalle lähes<br />
puhtaassa ”omenapuukoivikossa”. Eräs tällainen<br />
oiva suunnistuspuu johdattelee retkeilijän helposti<br />
läheiselle Madjohkan autiokämpälle. Männyn<br />
45
Change language