a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
16.2 Työn toteuttaminen<br />
Olen tukeutunut Paistunturi–Kevo-alueen paikannimistön<br />
selvittämistyössä Utsjoen kunnan<br />
puolella paikannimien sijoittamisissa ja oikeinkirjoittamisissa<br />
lähes täydellisesti Ante Aikion<br />
v. 1998 tekemään paikannimiselvitykseen, joka<br />
on laadittu Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen<br />
paikannimikortiston pohjalta. Inarin kunnan<br />
puolella olen käyttänyt aikaisempien tutkimusteni<br />
tuloksia, jotka nekin perustuvat suurelta osin Kotimaisten<br />
kielten tutkimuskeskuksen paikannimiaineistoon.<br />
Muina tietolähteinä olen käytettänyt<br />
vanhoja karttoja, paikallisten ihmisten asiantuntemusta,<br />
sekä asiasta julkaistuja kirjoja, kirjoituksia<br />
ja muistiinpanoja, joista tarkemmin lähdeluettelossa.<br />
Karttalehtien 3913 2 ja 3931 1 paikannimien<br />
tulkinnassa ja joidenkin nimien lisäämisissä<br />
olen tukeutunut Irma Laitin v. 1995 pro-gradua<br />
varten laatimaan käsikirjoitukseen ”Ohcejohsis<br />
báikenamat” (Utsjoenlaakson paikannmet). Lisäksi<br />
olen käyttänyt apuna Káre Vuolabin vuonna<br />
1993 Oulun yliopiston järjestämän paikannimikeruukurssin<br />
yhteydessä keräämää Outakosken seudun<br />
nimiaineistoa karttalehdiltä 3911 2, 3912 2,<br />
3913 1 ja 3914 1.<br />
16.3 Yleisiä ohjeita<br />
Karttalehtijakona on käytetty Topografikunnan<br />
valmistamia 1: 50 000 karttalehtiä, jotka on numeroitu<br />
ykkösestä yhteentoista. Paikannimen<br />
perässä olevan koodiyhdistelmän ensimmäinen<br />
lihavoitu numero on samalla karttalehden numero,<br />
sen perusteella lukija löytää etsimänsä kohteet<br />
liitteenä olevilta karttalehdiltä (liite 2). Seuraava<br />
kirjain–numero-yhdistelmä kertoo, missä ruudussa<br />
kohde sijaitsee kartalla. Viimeisenä on juokseva<br />
numero lihavoituna. Karttalehtien numerointi ja<br />
niiden painatusvuodet ovat seuraavat: 1 = 3923 2<br />
(1980), 2 = 3914 1 (1981), 3 = 3914 2 (1979), 4<br />
= 3932 1 (1979), 5 = 3911 2 (2000), 6 = 3913 1<br />
(2000), 7 = 3913 2 (2001), 8 = 3931 1 (1975),<br />
9 = 3924 1 (2000), 10 = 3824 2 (2000), 11 =<br />
3842 1 (2000).<br />
Karttalehdet on jaettu pystysuunnassa neljään<br />
osaan, lukuun ottamatta lehtiä 1 ja 2, jotka on lehtijaollisista<br />
syistä johtuen jaettu viiteen eri osaan<br />
ja lehteä numero 5, joka on jaettu kolmeen eri<br />
osaan. Pystyosat on merkitty A-kirjaimesta Mkirjaimeen.<br />
Vaakatasossa karttalehdet on jaettu<br />
kuuteen osaan, jotka on numeroitu 1–11, lukuun<br />
ottamatta karttalehteä 1, joka on jaettu kahteen<br />
osaan Norjan valtakunnan suuren osuuden<br />
(4/5) vuoksi. Numerointi ykkösestä eteenpäin<br />
alkaa karttalehdeltä 1 ja aakkostus A-kirjaimesta<br />
eteenpäin lehdeltä 5, jatkuen katkeamattomana<br />
seuraaville lehdille. Jos haluttaisiin tietää, missä<br />
sijaitsee paikannimi, jonka numero luettelossa on<br />
esim. 666, niin se löytyy sitä edeltävän numero- ja<br />
kirjainyhdistelmän avulla, joka on 7 H11. Karttalehti<br />
7 on 3913 2, kirjain H on toinen pystyosa<br />
kartan vasemmasta laidasta lukien ja numero 11<br />
on neljäs vaakaosa kyseisen kartan yläreunasta<br />
lukien. Loddevuoššanávži-rotkon koodi on siis<br />
kokonaisuudessaan 7 H11: 666.<br />
Noin kuudesosa paikannimistä on suomennoksia,<br />
mukaelmasuomennoksia, pohjoissaamennoksia,<br />
mukaelmapohjoissaamennoksia, inarinsaamennoksia<br />
tai mukaelmainarinsaamennoksia.<br />
Tässä kirjoituksessa nämä on eroteltu siten, että<br />
suomenkielinen nimi on aina ensimmäisenä<br />
ja seuraavana on paikannimi sillä kielellä, josta<br />
suomennos, mukaelmasuomennos, pohjoissaamennos<br />
tai inarinsaamennos on tehty.<br />
Esimerkki: Alempi Kuntsalompolo – Vuolit<br />
Gunžžáluoppal – Vyeleeb Kunžááluobâl<br />
(3824 2, JUM) Laajentuma Kuntsajoessa. Mukaelmasuomennos<br />
ja mukaelmainarinsaamennos<br />
pohjoissaamen nimestä, jonka merkitys ei ole tiedossa,<br />
vaikka se viittaakin johdokseen verbistä<br />
gunžat = virtsata.<br />
Alempi Kuntsalompolo on suomea, Vuolit<br />
Gunžžáluoppal pohjoissaamea ja Vyeleeb<br />
Kunžááluobâl inarinsaamea. 3824 2 on sen<br />
karttalehden numero, joka on suomenkielisen<br />
ja pohjoissaamenkielisen nimen lähteenä. JUM<br />
on Juhan Uula Mattus (1930–1998), jolta tieto<br />
inarinsaamen nimestä on peräisin.<br />
Jos paikalla ei ole suomenkielistä nimeä, mutta<br />
on inarinsaamenkielinen ja pohjoissaamenkielinen<br />
nimi, niin ensimmäisenä on sen kielinen nimi,<br />
kummalla puolen kielirajaa paikka sijatsee.<br />
Esimerkkejä: Hiävuščielgi – Hehpoščielgi<br />
(JUM, SA 1963) Hevosvaaran jatke kohti Siikajärveä.<br />
Inarinsaamea ja pohjoissaamea; hiävuš ~<br />
hehpoš = yhdysosamuoto sanasta hiävuš ~ heabuš<br />
= hevonen, čielgi ~ čielgi = selänne. Nimiperhe:<br />
ks. Hevosvaara – Hiävušvääri – Hehpošvárri. 8 K13:<br />
492.<br />
145
Change language