a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
4 Luontotyypit ja biotoopit<br />
Saara Tynys<br />
Tässä kirjoituksessa tarkastellaan Kevon luonnonpuiston<br />
ja Paistunturin erämaan luontotyyppejä<br />
Ylä-Lapissa ja UKK-puistossa vuosina<br />
1996–2000 tehdyn luontokartoituksen ja sen tulosten<br />
perusteella.<br />
Biotooppi (luontotyyppi) määräytyy maapohjan,<br />
kasvillisuuden ja puuston sekä luonnontilaisuuden<br />
mukaan. Näiden ominaisuuksien mukaan<br />
määritelty alue (kuvio) voidaan erottaa ympäröivästä<br />
alueesta omaksi biotoopikseen, esim.<br />
lehto ympäröivästä kangasmetsästä. Biotoopit<br />
ryhmitellään kallioihin, kivennäismaihin, soihin,<br />
vesiin, rantoihin ja perinne- tai kulttuuriympäristöihin<br />
(Sihvo 2002).<br />
Luontokartoituksessa pohjoisimman Lapin<br />
biotoopit kartoitettiin ilmakuvatulkintaan perustuvalla<br />
menetelmällä noin 2,6 miljoonan hehtaarin<br />
laajuiselta alueelta. Biotoopeista kerättiin tietoa<br />
hakemalla maastosta ns. tulkinta-avaimia, joiden<br />
avulla kuvioita tulkittiin ja rajattiin ilmavalokuville.<br />
Noin 17 % alueesta kartoitettiin maastossa.<br />
Taulukossa 1 on esitetty Kevon luonnonpuiston<br />
ja Paistunturin erämaan biotoopit puustoisuuden<br />
mukaan luokiteltuna. Luokittelu perustuu<br />
siihen, että biotoopit pystytään erottelemaan ilmakuva-<br />
ja karttatyöskentelynä, ilman merkittäviä<br />
maastokäyntejä (Tuominen ym. 2001). Puuston<br />
määrä voidaan helposti tulkita ilmakuvalta.<br />
Biotoopit on jaettu taulukossa 1 latvuspeittävyyden<br />
mukaan<br />
– avoimiin ja niukkapuustoisiin (latvuspeittävyys<br />
alle 10 %)<br />
– harvapuustoisiin (latvuspeittävyys 10–30 %)<br />
– sulkeutuneisiin (latvuspeittävyys yli 30 %)<br />
biotooppeihin (vrt. Sihvo 2002).<br />
Karttaliitteessä on esitetty biotooppien (kasvillisuustyyppien)<br />
esiintyminen Kevon luonnonpuistossa<br />
ja Paistunturin erämaassa, mukaanlukien<br />
myös tienvarsien ja jokivarsien “reuna-alueet“<br />
erämaan rajan tuntumassa.<br />
4.1 Vedet<br />
Paistunturin erämaassa ja Kevon luonnonpuistossa<br />
vesistöjen osuus kokonaispinta-alasta on vain<br />
pari prosenttia, koska merkittävä osa alueesta<br />
on tunturiylänköä. Sen sijaan Paistunturi–Kevoalueen<br />
itäpuolella olevassa Kaldoaivin erämaassa<br />
vesistöjen osuus on peräti kymmenen prosenttia.<br />
Sekä Paistunturin erämaassa että Kevon luonnonpuistossa<br />
on runsaasti tunturiylängöiltä virtaavia<br />
kirkasvetisiä tunturipuroja ja -jokia sekä pieniä<br />
kirkasvetisiä lampia ja järviä. Yli sadan hehtaarin<br />
järviä on vähän. Suurimmat järvet Kevon luonnonpuistossa<br />
ovat Vuogojávri, Stuorra Balddotjávri<br />
ja Sávzajávri. Paistunturin erämaan suurimmat<br />
järvet ovat Luomusjärvet. Edellä mainittujen<br />
lisäksi alueen etelä- ja kaakkoisosien laakeammilla,<br />
soisemmilla alueilla on pienempiä, ehkä lievästi<br />
humuspitoisiakin järviä (karttaliite). Ranta- ja vesikasvillisuudesta<br />
sekä järvityypeistä on kerrottu<br />
tarkemmin luvuissa 5.4.5 ja 5.4.6.<br />
Kevon luonnonpuiston lähteistä ei ole kertynyt<br />
tietoa luontokartoituksen yhteydessä,<br />
vaikka niitä tiedetään olevan puistossa. Kevon<br />
luonnonpuiston vanhan osan kasvillisuuskartoituksessa<br />
löytyi yli kolmisenkymmentä ravinteista<br />
lähteikköä tunturikoivuvyöhykkeestä ja lisäksi lähteikköjä<br />
paljakka-alueelta (Heikkinen ja Kalliola<br />
1989). Paistunturin erämaan tunnetuin lähde on<br />
yksi Suomen suurimmista lähteistä. Se sijaitsee<br />
Sulaojalla Karigasniementien varressa, Luomusjärven<br />
harjualueen tuntumassa. Lähdevedet purkautuvat<br />
pitkään ja syvään lampeen, joka laskee<br />
vuolaana ojana Basijávriin. Lähdepuron reunoilla<br />
on poikkeuksellisen monimuotoista lähdekasvillisuutta,<br />
erityisesti lähdesammalia, sekä laajoja<br />
väinönputkikasvustoja. Lähteistä ja lähdekasvillisuudesta<br />
kerrotaan enemmän luvussa 5.4.7.<br />
35
Change language