a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
vedet Läntiseen eli Stuorrajärveen ja Itäiseen eli<br />
Nuorttatjärveen. Hiekkakuolpunoiden kätköissä<br />
on useita pikkujärviä ja lompoloita, jotka ovat<br />
yhteydessä toisiinsa mitättömän näköisillä, mutta<br />
yllättävän syvillä puroilla.<br />
Luomusjärviin verrattavia ovat Koivumukkajärvet,<br />
jotka sijaitsevat Kaamasjoen latvoilla. Itse<br />
Kaamasjoen vedet laskevat Muddusjärven ja Inarin<br />
mahtavimman joen, Juutuan, kautta Inarijärveen.<br />
Kaamasjoen latvat ovat soisia ja jokien ja<br />
järvien rannat pehmeitä ja vaikeakulkuisia. Oman<br />
lukunsa ovat Kevo- ja Cuoggájoen jokijärvet. Ne<br />
ovat monin paikoin syviä ja ne virtaavat uneliaasti<br />
järvien koskien tai pienten könkäiden kautta kohti<br />
Utsjokea tai Tenoa.<br />
3.4 Veden laatu<br />
Järvien, jokien ja merialueen vedet luokiteltiin<br />
vuosien 2000–2003 aikana. Valtakunnallinen luokitus<br />
kattoi 82 % yli neliökilometrin suuruisista<br />
järvistä, 16 % yli kahden metrin levyisten jokien<br />
kokonaispituudesta ja lähes kokonaan aluevesirajan<br />
sisäpuolelle jäävän merialueen (Lapin ympäristökeskus<br />
2006).<br />
Suuri osa Ylä-Lapin järvistä on karuja ja iso<br />
osa niistä luokitellaan kirkkaiksi. Lapin ympäristökeskuksen<br />
(2006) mukaan vesistöjen vedenlaatu<br />
Lapissa on pääosin hyvä. Pohjois-Lapissa 1980luvulla<br />
havaittu vesistöjen happamoitumiskehitys<br />
on pysähtynyt ja tilanne on jopa parantumassa.<br />
Vesien yleinen käyttökelpoisuusluokitus kuvaa<br />
vesiemme keskimääräistä veden laatua sekä<br />
soveltuvuutta vedenhankintaan, kalavesiksi ja virkistyskäyttöön.<br />
Laatuluokka määräytyy vesistön<br />
luontaisen veden laadun ja ihmisen toiminnan vaikutusten<br />
mukaan. Pintavedet luokitellaan viiteen<br />
luokkaan: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä<br />
ja huono. Paistunturin vedet kuuluvat parhaimpaan<br />
luokkaan sekä kalalajiston että veden laadun<br />
suhteen. Mainittakoon, että luokiteltujen jokien<br />
kokonaispituudesta 43 prosenttia on erinomaisia<br />
tai hyvälaatuisia. Nämä joet sijaitsevat pääasiassa<br />
pohjoisessa. Vesistöjen tilaa seurataan jatkuvasti<br />
valtakunnallisilla ja alueellisilla seurannoilla (Vesi-<br />
ja ympäristöhallitus 1988).<br />
3.5 Veden laatuun vaikuttavat tekijät<br />
Valuma-alueen kallio- ja maaperän ominaisuudet<br />
vaikuttavat pinta- ja pohjavesien laatuun. Valtaosa<br />
sadannasta valuu maaperän kautta vesistöihin.<br />
Helposti rapautuvien mineraalien osuus valumaalueella<br />
ratkaisee veteen liukenevien alkuaineiden<br />
määrän. Kemiallisten ominaisuuksien lisäksi veden<br />
laatuun ja happamoitumisherkkyyteen vaikuttavat<br />
valuma-alueen koko, sijainti, topografia,<br />
maaperäkerroksen paksuus ja karkeusaste sekä<br />
kasvillisuus ja vuodenaika. Myös maaperän eloperäisen<br />
aineksen vaikutus näkyy veden laadussa.<br />
Soilta ja metsistä huuhtoutuu vesiin pitkälle hajonneita,<br />
lievästi happamia orgaanisia humusaineita,<br />
jotka värjäävät veden kellertävän ruskeaksi<br />
(Puro-Tahvanainen 2002).<br />
Paistunturi–Kevo-alueen vesillä on pohjoisen<br />
sijainnin vuoksi Lapille tyypillisiä ominaisuuksia,<br />
jotka vaikuttavat merkittävästi pohjoisten vesistöjen<br />
tilaan ja siihen, miten ne kestävät kuormitusta.<br />
Vesien tilaan vaikuttavat kuormituksen ohella<br />
myös sääolojen ja vesimäärien vaihtelut. Lapissa<br />
sataa vähemmän kuin muualla maassa ja suurin<br />
osa sateesta tulee lumena. Toisaalta haihdunta on<br />
kylmyyden vuoksi puolet pienempää kuin muualla<br />
maassa. Pohjoisosissa vesistöihin kulkeutuu noin<br />
80 % sademäärästä, kun vastaava osuus Etelä-<br />
Suomessa on vain 30 % (Kinnunen 2003, Lapin<br />
ympäristökeskus 2006).<br />
Jääpeitteinen aika saattaa kestää pohjoisimmassa<br />
osassa Suomea jopa sata päivää kauemmin<br />
kuin Etelä-Suomessa. Tämä voi aiheuttaa järvien<br />
happivarastojen loppumisen. Talvella järvet ovat<br />
pohjoisessa lämpimämpiä kuin vastaavat Etelä-<br />
Suomen järvet. ”Lämpimässä” vedessä eloperäinen<br />
aines hajoaa nopeammin ja kuluttaa happea.<br />
Hapettomuus on pohjoisessa jokatalvinen ongelma.<br />
Utsjoella ja Inarissa on joitakin tunturialueen<br />
järviä, joissa vesimassa on lopputalvesta lähes<br />
hapeton. Silti niissä saattaa olla hyvä kalakanta,<br />
sillä kalat kerääntyvät lopputalvella hapellisten<br />
pohjavesipurkaumien alueille. Paikkakuntalaiset<br />
ovat perinteisesti harjoittaneet verkkokalastusta<br />
näillä alueilla (Lapin ympäristökeskus 2006).<br />
Paistunturi–Kevo-alueella tapahtuu ihmisen<br />
toiminnasta aiheutuvaa vesistökuormitusta lähinnä<br />
ilman kautta. Pohjois-Suomessa rikkilaskeuma<br />
on merkittävin happamoitumista aiheuttava tekijä.<br />
33
Change language