a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut

I
Ilbmára láhppončopma (IL 1995) Kukkula Cuoggaskáidi-kaidan eteläpäässä. Pohjoissaamea; Ilbmára
= genetiivimuoto nimestä Ilbmár = Ilmari, láhppon = aktiomuoto verbistä láhppot = eksyä, čopma =
kukkula. Ilmari Vuolab (*1950) oli eksynyt kukkulan seutuvilla ettoaikaan 1980-luvulla. 8 K11: 509
Inarijoki – Anárjohka – Aanaarjuuhâ Rajajoki Norjan ja Suomen välillä Kaarasjokisuulta ylävirtaan,
latvat Norjan puolella. 5 A13: 510
Iŋggá Áitevárri (AA/SA 1998) Vaara Nilijoen itäisimmän mutkan itäpuolella. Pohjoissaamea; Iŋggá
= genetiivimuoto nimestä Iŋgá = Inga, Inka, áite = yhdysosamuoto sanasta áiti = aitta, varasto, várri =
vaara. Vaara kuuluu perusosaltaan samannimiseen vaararyhmään, jota voitaneen pitää nimiperheenä,
koska vaarat ovat peräkkäin. Ryhmän muut vaarat ovat Vuopme-Áitevárri ja Duottar-Áitevárri. 2 F6: 511
Irjánašája (IL 1995) Mierasjärvi- ja Mierastörmä-talojen välistä Mierasjärven eteläpäähän laskeva
pieni oja. Pohjoissaamea: Irjánaš = deminutiivimuoto nimestä Irján = Yrjö, ája = oja (puro). Kyseessä
on inarinsaamelainen Yrjö Gabrielinpoika Morottaja (1859–1941), joka kaatoi koivuja nimetyn ojan
varressa. Hänellä oli tapana tehdä rengintöitä asuinpaikkansa (Syysjärven itäpuolinen Paksumaa) ympäristön
taloissa. 8 L11: 512
Issát-Sámmol njunni (KV 1993) Vaarannenäke Samuel Nillukan (1880–1975) talon eteläpuolella.
Pohjoissaamea; Issát-Sámmol = ”Iisakin-Sammeli” eli Samuel Nillukka, njunni = nokka. 6 C9: 513
Ivvárgoahtevuovdi (AA/SA 1998) Metsä Máret-Ivvár Goahtemaras - ~ Ivvárgoahtemaras-maraston ja
Cuoggá-joen välissä. Pohjoissaamea; Ivvár = Iivari, joka on mahdollisesti Rávdoskáidi-kaidassa asunut
Ivar Niileksenpoika Pieski (1881–1959) tai hänen setänsä Ivar Niileksenpoika Pieski (1819–1877),
goahte = yhdysosamuoto sanasta goahti = kota, vuovdi = metsä. Nimiperhe: ks. Cuoggágoahtejávri ~ Ivvárgoahtejávri.
7 J12: 514
Ivvár-Guivi ~ Ivvárguivi (SA 2002) Uhripaikka Karigasniemen Ailikkaalla. Pohjoissaamea; Ivvár =
Iivari, guivi = mahdollisesti miehen nimi. Terho Itkonen kirjoittaa (KSVK 52 s. 294):
”Tämä paikannimi kätkee ehkä taakseen jo unohtuneen mytologisen olennon (vuorenhaltijan?) nimen, niin
kuin T. I. Itkonen on olettanut SUST 125 s. 127 – 134, vertauskohtanaan Kuolasta tunnettu Kuiv-tšorr
niminen palvostunturi ja Ruotsin Lapin Lyckselestä kirjattu uhrikiven nimi Guivie.”
Samuli Paulaharju puolestaan kertoo v. 1933 kirjassaan Seitoja ja seidan palvontaa s. 31 seuraavasti:
”Karigas-njarga-Ailigaksessa, Karigasjoen latvoilla (tarkoittaa mahdollisesti Basijohka-jokea, tosin kyllä
Luomusjärvistä lähtevä Luomusjokikin laskee Karigasjokeen, ollen siten ”Karigasjoen latvoja”, kirj. lis.),
Karigas-njargasta pari penikulmaa ylös tunturimaahan on iso seitakivi, Ivvarkuivi on sen paikan nimi, ja
siinä on suuri koivutieva. Täällä ovat ennen uhranneet Vuolabbat ja Jomppaiset, ja täällä on ollut ennen
iso kasa sarvia, konttiluita ja pääluita. Hopeataalereitakin on täältä löydetty. Isot koivut ovat jo kasvaneet
uhrauspaikalle, ja paikka on ruohottunut. Valtava polku, syvälle jäkälään painunut, kulki ennen paikan
ohitse ja meni yli Ailgaksen ja Karigasvuoman Muotkatuntureihin. Näillä seuduilla tunturissa on ennen ollut
vanhoilla peuranpyytäjillä pitkä peura-aitansa, hangas eli vuobman, johon pyytömiehet ovat ajaneet peuroja ja
saaneet niitä saaliikseen.”
Karigasniemen kylän kohdalta laskee Karigasniemen maantien poikki Inarijokeen Vuopmanjohka-joki,
jonka varrella kyseinen hangas lienee ollut. Erään paikallisen tarinan mukaan oli poika nimeltään Ivvár
= Iivari, joka oli hyvin paikkauskollinen virtsaamisensa suhteen. Niinpä ihmisillä oli tapana herätellä
häntä: ”Ivvár-Guivi, Ivvár-Guivi, lihka gužžat!” = ”Iivari-Kuivi, Iivari-Kuivi, herää virtsalle! ” (Kaarina
Vuolab v. 2003, äitinsä Kristiina Vuolabin kertomana). Virtsaamispaikka lienee ollut kiven (seidan?)
vieri, joten kyseinen tarina saattaa hyvinkin olla kehitelty kristinuskon tueksi ja seidan häpäisemiseksi,
koska pakanauskonnon kitkemisessä ei keinoja säästelty.
190