a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
11 Kalavesien hoito ja kalastus<br />
Markku Seppänen<br />
11.1 Kalastus<br />
Lohenkalastus, joka teki jokilaaksojen pysyvän<br />
asutuksen mahdolliseksi, on aina ollut Paistunturi–Kevo-alueella<br />
tärkeämpää kuin tunturivesien<br />
kalastus. Tunturivesilläkin on kuitenkin ollut<br />
huomattava taloudellinen merkitys, joka on otettu<br />
huomioon tiloja perustettaessa lisäämällä niiden<br />
varallisuusarvoon omien vesialueiden lisäksi yhteisten<br />
kalavesien ja erityisten nautintajärvien<br />
kalantuotto.<br />
Kevon luonnonpuiston sisällä kalastusta on<br />
harjoitettu jo ammoisista ajoista saakka ja vanhemmista<br />
kalastuspaikoista on vielä jäljellä ikivanhat<br />
turvekammit. Tunturivesien tärkeimmät<br />
saalislajit olivat 1950-luvun lopulle asti alkuperäiseen<br />
lajistoon kuuluvat rautu, taimen, siika ja<br />
harjus. Hauen, ahvenen ja mateen merkitys oli<br />
vähäisempää. Kalastus keskittyi etupäässä isoimpiin<br />
järviin ja jokivesiin.<br />
Kalastuksen luonne muuttui 1960-luvulla, kun<br />
markkinoille tulivat nailon- ja sittemmin monofiiliverkot,<br />
joilla saatiin saalista paremmin kuin<br />
pumpuliverkoilla. Samaan aikaan aloitettiin tunturijärvien<br />
siikaistutukset, jotka lisäsivät useissa<br />
tapauksissa saaliita ja siten myös mielenkiintoa<br />
järvikalastusta kohtaan. Istutettu siika lisäsi myös<br />
niiden vesien kalastusta, joissa alkuperäisinä kalalajeina<br />
olivat olleet rautu ja taimen. Kulkeminen<br />
tunturijärville muuttui huomattavasti, kun moottorikulkuneuvot<br />
otettiin käyttöön. Ensin kuljettiin<br />
traktoreilla, sitten maastoautoilla, maastomoottoripyörillä<br />
ja moottorikelkoilla. Myös saaliin säilytystavat<br />
muuttuivat; perinteisen suolatun kalan<br />
merkitys väheni kauppatavarana ja saaliit voitiin<br />
pakastaa myöhempää käyttöä varten.<br />
1980-luvulle tultaessa kalastuksen merkitys alkoi<br />
muuttua. Tunturivesien kalastuksen suoranainen<br />
ansiomerkitys väheni, koska saaliita ei enää<br />
myyty tai vaihdettu siinä laajuudessa kuin ennen.<br />
Kalastuksesta tuli yhä enemmän kotitarve- ja virkistyskalastusta.<br />
Kalastus on kuitenkin säilyttänyt<br />
merkitykseksensä osana luontaiselinkeinojen<br />
harjoittamista. Luontaiselinkeinojen harjoittajien<br />
tulo koostuu useasta eri lähteestä. Vuotuiset tulot<br />
hankitaan poronhoidosta, lohenkalastuksesta ja<br />
siihen liittyvien palveluiden tarjoamisesta, hillan<br />
poimimisesta ja metsästyksestä. Tunturivesien kalastus<br />
liitetään usein muiden luontaiselinkeinojen<br />
harjoittamiseen liittyviin toimiin. Jokilaaksojen<br />
järvialtaissa kalastetaan säännöllisemmin koko<br />
avovesikauden.<br />
Lohi on edelleen merkittävä tulonlähde alueen<br />
väestölle, vaikka yksinomaan lohenlihan myynnillä<br />
ei kukaan enää elä. Norjalaisten meressä kasvattama<br />
lohi on muuttanut sekä kuluttajien ostokäyttäytymistä<br />
että lohenvälittäjien asennetta. Lohenvälittäjät<br />
eivät enää välttämättä osta villiä joesta<br />
pyydettyä luonnonlohta. Ostohinta on myös alhainen<br />
verrattuna lohen hintaan esimerkiksi 10–30<br />
vuotta sitten. Lohi on myös hyvin merkittävä<br />
kotitarvekala useassa paikallisessa ruokakunnassa<br />
ja lohenkalastus tuottaa sellaisia henkisiä arvoja,<br />
joille ei voi määritellä hintaa. Myös usealle kalastusmatkailijalle<br />
Tenojoki tai vaellus tunturissa on<br />
muodostunut sellaiseksi perinteeksi, lähes ”taudiksi”,<br />
johon pitää saada joka kesä ainakin yksi<br />
”tartunta”. Kalastusmatkailijan toive on saada<br />
lohi, mutta usealle riittää jo pelkkä ”vaara saada<br />
se isomus”. Henkinen rentoutuminen erilaisessa<br />
ilmapiirissä ja fyysinen lohensouturasite ovat yhä<br />
toistuvammin olleet Tenon lohenkalastuksen positiivisia<br />
puolia, syitä tulla uudestaan.<br />
Ensimmäiset urheilukalastajat olivat englantilaisia<br />
lordeja, jotka kävivät Tenolla 1800-luvulla<br />
aina vuoteen 1902 asti. Sodan aikana valmistui<br />
tieyhteys Kaamasesta Karigasniemeen ja edelleen<br />
Rovisuvantoon. Tien myötä turistikalastajat<br />
ilmestyivät Ylä-Tenolle. Suuremmassa mitassa turistikalastus<br />
alkoi kuitenkin vasta vuonna 1958<br />
maantien valmistuttua Utsjoelle.<br />
Tunturivesien virkistyskäyttö lisääntyi 1970luvulla,<br />
jolloin turisteille alettiin myydä virkistyskalastuslupia<br />
muutamille rajoitetuille virkistyskalastusalueille.<br />
Uuden kalastuslain myötä, vuoden<br />
1998 alusta turistikalastajat ovat päässeet kalastamaan<br />
tunturivesillä kuten muuallakin Suomessa.<br />
Vapaa pilkkimisoikeus ja läänin viehekortin<br />
käyttö mahdollistavat muiden kuin virtavesien<br />
kalastamisen. Ulkopaikkakuntalaisten kiinteistön<br />
omistajien määrä on lisääntynyt koko ajan<br />
Paistunturi–Kevo-alueella. Kiinteistöä ostettaessa<br />
131
Change language