a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut

Poro (tunturipeura)
Tunturipeurasta kesytetty poro poikkeaa muista
nisäkkäistä mm. siinä, että sen lukumäärä, sukupuolijakautuma,
ikärakenne ja eläinten kulloinenkin
sijainti on melko tarkasti säädelty ihmisen
toimesta. Lisäksi porot rokotetaan loisia vastaan
ja porotokkia paimennetaan ja suojellaan suurpetoja
vastaan, joten luonnoneläimille tavallinen
luonnon karsinta on niillä vähäisempää.
Poro vaikuttaa suurena kasvisyöjänä välillisesti
ja välittömästikin muihin nisäkkäisiin, vaikka niitä
ruokitaankin kevättalvella alueen ulkopuolelta
tuoduilla rehuilla ja heinällä. Kaikista ihmisen toimenpiteistä
huolimatta Paistunturi–Kevo-alueen
poroilla ja poron haaskoilla on huomattava merkitys
petoeläinten ravintona. Alueella laiduntaa
keskimäärin 6 000–7 000 poroa.
6.1.4 Ihminen ja nisäkkäät
Perinteisesti ihmisen suhde nisäkkäisiin ja muihinkin
eläimiin on ollut kolmenlainen. Hyödyllisistä
eläimistä on saatu ravintoa tai muuta etua ja näitä
on pyritty lisäämään ja suosimaan. Esimerkkinä
voisi mainita hirven tai tunturipeuran (poron).
Vahinkoeläimistä on ollut ihmiselle haittaa suoraan
tai välillisesti ja näitä on pyritty vähentämään.
Esimerkiksi monet petoeläimet ovat tällaisia ihmisen
kilpailijoita. Näiden lisäksi on ollut paljon
niitä eläimiä, joihin ihmisen suhtautuminen on
ollut enimmäkseen neutraalia. Tällaisia harmittomia
ja hyödyttömiä nisäkkäitä ovat esimerkiksi
päästäiset.
Varsinkin viimeisen vuosikymmenen aikana
ihmisen suhdetta eläimiin on luokiteltu erilaisilla
säädöksillä ja direktiiveillä. Tärkeimpiä näistä ovat
luonnonsuojelu- ja metsästyslait, uhanalaisluokitukset
ja Euroopan unionin direktiivit (taulukko 4).
Seuraavassa on lueteltu tärkeimpiä lajiryhmittelyitä,
joita käytetään arvioitaessa nisäkkäiden
yleisyyttä tai asemaa suhteessa ihmiseen:
1. Yleisyys
Kaikille nisäkkäille on määritetty oheiseen taulukkoon
(taulukko 4) yleisyysarvio. Luokitus on
suhteellinen eikä tarkoita eläinten absoluuttista
määrää. Arvio antaa pikemminkin kuvan siitä,
kuinka helppo kutakin lajia on löytää alueelta.
68
2. Uhanalaiset lajit
Tässä yhteydessä käytetään kansainvälistä ”Punaisen
kirjan” mukaista uhanalaisluokitusta, jonka
mukaan ympäristöministeriön johtama seurantatyöryhmä
on luokitellut Suomen lajiston.
Uhanalaiset lajit jaetaan kolmeen eri luokkaan
uhanalaisuuden/lukumäärän mukaan:
– Äärimmäisen uhanalainen (CR),
Paistunturi–Kevo-alueella naali
– Erittäin uhanalainen (EN),
Paistunturi–Kevo-alueella ahma ja susi
– Vaarantunut (VU),
ei Paistunturi–Kevo-alueen nisäkkäitä.
Lisäksi on syytä mainita ryhmä ”silmälläpidettävät”
(NT), vaikka siihen kuuluvat lajit eivät
olekaan varsinaisesti uhanalaisia. Paistunturi–Kevo-alueella
tavattavista nisäkkäistä tähän ryhmään
kuuluvat saukko, ilves ja karhu.
3. Direktiivilajit
Euroopan Unioni on nimennyt direktiivilajit, joiden
suojelua säädellään ja valvotaan EU:n alueella
erityisillä määräyksillä. Direktiivilajit ovat harvinaisia,
vähälukuisia, suppealla alueella esiintyviä
tai muuten erityisen häiriöherkkiä EU:n alueella.
Osa direktiivilajeista voi olla Paistunturi-Kevoalueella
yleisiä, mutta näkökulma onkin koko
EU:n kattava. Siten esimerkiksi metsäjäniksen
esiintyminen direktiivilajien luettelossa on ymmärrettävää.
Direktiivilajit on merkitty taulukkoon
4 D-kirjaimella.
Direktiivilajien tarkempi määrittely on tehty
erillisissä liitteissä, joista tähän on otettu mukaan
kolme liitettä:
II-liitteen lajit: EU:n tärkeinä pitämät lajit, joiden
suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien
alueita (= Natura 2000 -alueet).
IV-liitteen lajit: EU:n tärkeinä pitämät lajit, jotka
edellyttävät tiukkaa suojelua ja joiden lisääntymis-
ja levähdyspaikkojen heikentäminen
on kiellettyä.
V-liitteen lajit: EU:n tärkeinä pitämät lajit, joiden
ottaminen luonnosta ja hyväksikäyttö voi vaatia
hyödyntämisen säätelyä.