a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
idänimarre on edelleenkin kansainvälisten taksonomien<br />
kiinnostuksen kohteena.<br />
Pahtakeltolla (Crepis tectorum ssp. nigrescens) on<br />
muutaman yksilön minipopulaatio alueen pohjoisosassa<br />
eräällä jyrkänteellä. Yhdellä ainoalla<br />
paikalla eräässä sivukurussa on niin ikään muutaman<br />
kymmenen yksilön suuruinen arnikin (Arnica<br />
angustifolia) kasvusto, josta ei kaikkina vuosina<br />
löydy ainoatakaan kukkivaa yksilöä. Kahdella<br />
pahtapengermällä kasvava tunturivehnä (Elymus<br />
alaskanus) tunnetaan muualta Suomesta nykyisin<br />
vain Kuusamon dolomiittikallioilta. Korpin ja<br />
piekanan pesäkekojen alla viihtyvällä kalliosirkunjyvällä<br />
on laaksossa useita pienkasvustoja, jotka<br />
tarvitsisivat Liŋkebáktin esiintymää lukuunottamatta<br />
jatkuvaa silmälläpitoa. Lapinnurmikan (Poa<br />
arctica) harvahkot kasvustot Njaggaljärvien eteläpuolella<br />
ovat ehkä lajin ainoat luonnonvaraiset<br />
esiintymät Utsjoella.<br />
Pahta- ja ruijanpahtahanhikin keskinäinen<br />
tilanne jokilaaksossa on epäselvä. Sinisävyisen<br />
pahtanurmikan runsaus on merkille pantavaa.<br />
Viitasaran ja lapinleinikin kasvupaikkoja on mukavan<br />
paljon, joskin ne ovat hieman hankalasti<br />
löydettäviä. Keminängelmän reunaesiintymät<br />
yltävät Kevojokisuulta Pikku-Kevojärvelle asti.<br />
Sinirikon ja mätäsrikon runsaus on hieman odottamatonta.<br />
Epäsäännöllisistä ”elämäntavoistaan”<br />
tunnettu metsänemä (Epipogium aphyllum) on tavattu<br />
kahdesti jokilaakson pohjoisosasta. Lapinvuokko<br />
on paikoin runsas Kevojoen alkukanjonia<br />
reunustavien Njávgoaivin, Ruohtir-tuntureiden ja<br />
Kevonseinän rinteillä, vaikka kallioperä on heikosti<br />
emäksistä granuliittia.<br />
Puutteellisesti tutkitun sammallajiston helmiä<br />
Kevon laaksossa ovat idänpunatyvisammal (Bryoerythrophyllum<br />
ferruginascens), pohjankiiltosammal<br />
(Isopterygiopsis alpicola), pohjannuijasammal (Meesia<br />
hexasticha), kuusamonlehväsammal (Rhizomnium<br />
gracile), pahtakinnassammal (Scapania crassiretis)<br />
ja napakinnassammal (S. spitsbergensis). Jäkälien<br />
”aatelistoa” Kevon kanjonissa edustavat hongantorvijäkälä<br />
(Cladonia parasitica), varjonahkajäkälä<br />
(Peltigera collina), turjannahkajäkälä (P. frippii), sammalnahkajäkälä<br />
(P. scabrosella), tunturikeuhkojäkälä<br />
(Lobaria linita), pohjanlaakajäkälä (Phaeophyscia<br />
constipata), viherpaanujäkälä (Psora rubiformis), hentotinajäkälä<br />
(Stereocaulon incrustatum) ja villanapajäkälä<br />
(Umbilicaria virginis).<br />
5.6.2 Gistuskáidi<br />
Aivan Paistunturin erämaa-alueen pohjoisosassa,<br />
oikeastaan jo erämaa-alueen ulkopuolella, vielä<br />
Jeskadam-tuntureistakin pohjoiseen, erottuu<br />
muutamana matalana tunturina Gistuskáidien<br />
ryhmä. Pohjoisessa Gistuskáidit laskevat jyrkkinä<br />
rinteinä Tenoon Yläkönkään kohdalla. Korkeimmilta<br />
kohdilta näkyvät houkuttelevina Norjan<br />
puolen gaissa-tunturit, varsinkin tarunomainen<br />
Rastigaissa, jossa kerrotaan vielä viime vuosisadan<br />
puolivälissä asuneen mahtavia maahisia.<br />
Gistuskáidien kallioperä poikkeaa alueen yleisestä<br />
happamasta, raitaisesta granuliitista. Siinä<br />
ovat tärkeitä emäksiset tai neutraalit liuskeet,<br />
joiden kalsiumpitoisuus on korkea. Tärkeimpiä<br />
ovat - kylläkin granuliittikompleksiin kuuluvina<br />
- emäksiset dioriitit. Parin dioriitti- ja amfiboliittijuovan<br />
pohjoispää on Tenon Yläkönkään kohdalla.<br />
Emäksisistä tai neutraaleista kivilajeista johtuen<br />
lapinvuokko on alueella tunnusomainen.<br />
Varsinainen alueen erikoisuus on kuitenkin Heleniuksen<br />
vuonna 1948 löytämä, koko Inarin Lapin<br />
ainoa esiintymä lapinalppiruusua (Rhododendron<br />
lapponicum). Koristekasveina viljellyistä sukulaisistaan<br />
poiketen tämä on matala, vain kymmenkunta<br />
senttiä korkea, lehdiltään puolukkaa muistuttava<br />
varpu. Se piiloutuu muuten muun kasvillisuuden<br />
joukkoon, mutta erottuu kukkiessaan noin 10 mm<br />
suuruisin sinipunaisin kukin koko ympäristöstään<br />
ensi silmäyksellä.<br />
Gistuskáidien lakiosat ovat monessa kohtaa<br />
paljasta soraikkoa, jossa kasvavat sille tunnusomaisten<br />
ja yleisten tunturivihvilän ja varvassaran<br />
ohella myös vaatelias tunturikissankäpälä ja lukuisa<br />
joukko saralajeja, esim. kalliosara (Carex rupestris),<br />
tunturikirjosara (C. norvegica ssp. norvegica),<br />
soukkasara (C. parallela), tundrasara (C. holostoma)<br />
ja tunturinuppisara (C. arctogena). Lisäksi alueella<br />
tavataan tähkäkauraa (Trisetum spicatum) ja sinirikkoa.<br />
Lisäksi voidaan mainita lapinkissankello<br />
(Campanula rotundifolia ssp gieseckiana), sammalista<br />
vesikonsammal (Dichodontium pellucidum) paljakkanapasammal<br />
(Arctoa fulvella), tunturiahmansammal<br />
ja paljakkalehväsammal (Mnium blyttii).<br />
Vaikka Gistuskáidit jäävätkin erämaa-alueen<br />
pohjoispuolelle, ne tulisi mitä pikimmiten suojella<br />
omana erityisalueenaan, sekä erikoislaatuisen<br />
kallioperänsä että ainutlaatuisen kasvistonsa<br />
vuoksi.<br />
57
Change language