a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
6.3 Kalat<br />
Markku Seppänen<br />
Paistunturi–Kevo-alueen kalalajistolle on luonteenomaista<br />
lohensukuisten kalalajien runsaus ja<br />
monimuotoisuus sekä särkikalojen puuttuminen<br />
mutua lukuun ottamatta. Lajistossa on sekä Manner-Euroopan<br />
makeanveden lajeja että Pohjoisessa<br />
Jäämeressä vaelluksella käyviä kaloja. Alueella<br />
tavataan 12 luontaista eli lisääntyvää kalalajia.<br />
Laajimmin levinneitä ja runsaslukuisimpia ovat<br />
lohi, taimen, rautu eli nieriä, harjus, siika ja made.<br />
Näiden lisäksi luontaiseen kalastoon kuuluvat<br />
hauki ja ahven sekä edellä mainitun mudun lisäksi<br />
piikkikaloihin kuuluvat kolmi- ja kymmenpiikki.<br />
Kivisimppu on uusi tulokas, jonka leviämistä<br />
ei näytä estävän mikään. Se löydettiin ensimmäisen<br />
kerran vuonna 1979 Utsjoen pääuomasta<br />
Keneskoskesta. Sen jälkeen kala on levittäytynyt<br />
yhä laajemmalle. Viime vuosina kivisimppua on<br />
tavattu Kevojoessa ja se näyttää saavan jalansijan<br />
myös Tenojoessa. Kevojokea myöten simppu leviää<br />
myös erämaahan. Tenosta sillä on lukemattomia<br />
puroja ja jokia levitä koko vesistöön.<br />
Siitä, miten kivisimppu tuli Tenon vesistöön,<br />
ei ole varmaa tietoa. Postiauton tai ”Eskelisen”<br />
kyydissä se ei ilman ulkopuolista apua ole voinut<br />
tulla. Viereisellä Paatsjoen vesistöalueella Inarissa<br />
kivisimppua ei tavata. Todennäköisin vaihtoehto<br />
on, että se pääsi vahingossa kalankuljetusten<br />
vesien vaihdon yhteydessä Utsjokeen. Pohjois-<br />
Norjaan kuljetettiin Suomesta lohenpoikasia ruokakalankasvatukseen<br />
1970–1980-luvuilla. Lohenpoikaset<br />
tuotiin Itämereen laskevissa vesistöissä<br />
olevista laitoksista, joiden kala-altaista on tavattu<br />
kivisimppuja ja niiden poikasia. Kalankuljettajat<br />
vaihtoivat vesiä etelästä Utsjoelle tullessaan maantien<br />
vierellä virtaavan Utsjoen Keneskosken äärellä.<br />
Samalta alueelta löytyivät ensimmäiset merkit<br />
kivisimpusta kalatutkimusten yhteydessä.<br />
6.3.1 Lohi<br />
Itseoikeutettu kuningaskala on tietysti lohi. Teno<br />
ja siihen etelästä laskeva Inarijoki ruokkivat useita<br />
sivujokia, jonne pienemmät lohet, 1–3 kiloiset titit<br />
nousevat. Utsjoen pääuomaan laskevat Kevojoki,<br />
Čársejohka ja Cuoggájoki ulottavat haaransa kauas<br />
erämaahan ja mahdollistavat lemmenkipeiden<br />
lohien nousun tuntureiden syleilyyn. Tenojokeen<br />
laskevat erämaan purot ja joet ovat usein liian<br />
jyrkkiä, jotta lohi voisi kavuta niihin. Syynä on<br />
joko veden vähyys tai suoranainen putous, joka<br />
pysäyttää kalan kulun. Esimerkiksi käy Outakoskella<br />
sijaitseva Akujoki, jossa kala ei kykene<br />
nousemaan ylävirtaan tunturin törmältä putoavaa<br />
köngästä sen jyrkkyyden vuoksi. Kuoppilasjoki ja<br />
sen sivujoki Birkejoki ovat sitä vastoin kalalle kulkukelpoisia<br />
ja niinpä lohensuku sinnittelee tunturikoivun<br />
metsänrajan yläpuolelle 500 metristen<br />
Orošoaivin ja Rohtoaivin juurelle saakka.<br />
Tenon lohi on tuhansien vuosien aikana vesistöön<br />
sopeutunut monimuotoinen laji. Lohi<br />
on aina taannut paikalliselle saamelaisväestölle<br />
elämisen perusturvan. Teno- ja Utsjokilaaksojen<br />
pysyvä asutus on lohen ansiota. Sopeutumisesta<br />
ja monimuotoisuudesta kertoo se, että jokaisella<br />
sivujoella on oma lohikantansa, joka voidaan<br />
erottaa. Eri sivujokien lohien ulkonäkö voi olla<br />
samanlainen, mutta niiden geneettinen perimä<br />
vaihtelee.<br />
Jäämeren lohen levinneisyysalueeseen kuuluvat<br />
Pohjois-Atlantti ja Vienanmeri. Itään päin<br />
mentäessä levinneisyysalueen rajana on Karajoki<br />
yli 1 500 km päässä Tenojoen suusta. Itämeren<br />
lohi elää erillään Pohjois-Atlantin lohikannoista,<br />
sillä Itämereen laskevien vesistöjen lohet eivät<br />
vaella Tanskan salmien läpi. Lohi on tyypillinen<br />
vaelluskala. Se syntyy joessa, kasvaa täysikasvuiseksi<br />
meressä ja palaa lisääntymään syntymäjokeensa.<br />
Lohen kutu tapahtuu syys-lokakuun vaihteessa<br />
sorapohjaisilla koskialueilla. Lohi on reviirikala<br />
ja niinpä uroskalat, kojamot, valtaavat oman<br />
reviirialueen. Naaraskalat pysyttelevät muualla ja<br />
ovat hyvin varovaisia liikkuessaan ennen kutua.<br />
Urokset sen sijaan ovat hyvinkin aggressiivisia<br />
ja puolustavat omaa aluettaan vaikka henkensä<br />
uhalla. Kututapahtumassa yksi uros hedelmöittää<br />
yhden naaraan, mutta suvunjatkamisen turvaamiseksi<br />
luonto on järjestänyt myös turvatoimia.<br />
Osalla lohista ei jostain syystä ole vaellusviettiä,<br />
vaan ne viettävät koko ikänsä syntymäalueillaan<br />
eli ovat ns. ”peräkamarin” poikia. Niiden koko<br />
ei kasva iän myötä vaaksanmittaa suuremmaksi,<br />
mutta siitä huolimatta ne ovat valmiita suvunjatkamispuuhiin.<br />
Ison kymppikiloisen kojamon<br />
puolustaessa reviiriään ja suojellessa naarastaan<br />
pienemmät sulhaspojat kärkkyvät koko ajan<br />
vierellä. Itse kututapahtumaan pikkukojamot<br />
osallistuvat hanakasti ja tilaisuuden tullessa ne<br />
osallistuvat myös hedelmöitykseen. Luonnonva-<br />
77
Change language