a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
a161.pdf (9 MB) - Metsähallituksen julkaisut
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
koilliseen on likimain sama kuin sulamisvaiheen<br />
aikainen jäätikön reunan perääntymissuunta.<br />
Alueen huomattavin harjujakso on Karigasniemeltä<br />
Luomusjärvien ja Kevon kanjonin<br />
kautta Utsjoelle kulkeva lounais-koillissuuntainen<br />
harju. Luonnonkaunis Luomusjärvien (Luopmošjávrrit)<br />
harju (kuva 3) kulkee järven halki jakaen<br />
sen kahteen lähes yhtä suureen osaan, jotka<br />
ovat nimeltään Stuorrajávri ja Nuorttatjávri.<br />
Pohjoispäässä harju on noin 10–20 m korkea ja<br />
laeltaan tasainen. Lounaispäässä se kohoaa yli 30<br />
metriä korkeaksi, muodoltaan jyrkkärinteiseksi ja<br />
teräväharjaiseksi soraselänteeksi, jonka reunoilla<br />
esiintyy glasi‑fluviaalista kumpu‑kuoppamaastoa.<br />
Kuopat eli supat syntyivät kun jäätikön reuna rikkoontui<br />
ja siitä irtosi suuria jäälohkareita, jotka<br />
hautautuivat hiekkaan. Noin kaksi kilometriä<br />
järvistä lounaaseen harjuselänteen ja Luomusjoen<br />
välissä on pinnaltaan tasainen hiekkakenttä,<br />
sanduri, jota leikkaavat lounaaseen viettävät sulamisvesiuomat<br />
(Hietaranta 2002). Harjun eteläpäässä<br />
on Suomen suurin lähde, Sulaojan lähde<br />
(kuva 3). Pohjavettä pulppuaa harjun hiekka- ja<br />
sorakerrostumista Seitalammen pohjaan jopa 400<br />
litraa sekunnissa. Lammesta vesi virtaa noin 600<br />
metriä pitkänä jokena Basijávri-järveen. Purkautuvan<br />
pohjaveden lämpötila on ympäri vuoden<br />
noin kolme astetta ja sen virtaus niin voimakas,<br />
että joki ja osittain myös Basijávri eivät jäädy edes<br />
kovilla pakkasilla.<br />
Edellä mainittuun harjujaksoon yhtyy alueen<br />
eteläpuolelta Kaamasjoelta Čieskadasjohkan laakson<br />
kautta tuleva sivuhaara. Siihen kuuluu osana<br />
Soahkemohjávrrit-järvien luoteispuolella oleva<br />
delta (kuva 3), joka syntyi jäätikön reunan edessä<br />
olleen jääjärven pohjaan jäätikköjokitunnelin<br />
suulle kasaantuneesta hiekasta ja sorasta. Deltan<br />
kerrostuminen tapahtui ilmeisesti jäätikön reunan<br />
perääntymisessä tapahtuneen lyhyen pysähdyksen<br />
aikana. Sen tasainen laki on 265 metrin korkeudella<br />
ja kuvastaa jääjärven vedenpinnan tasoa<br />
(ks. jääjärvet). Harju jatkuu deltan pohjoispuolella<br />
laajeten noin kilometrin levyiseksi Rávdobuolžžat‑nimiseksi<br />
harjulaajentumaksi (kuva 3),<br />
jossa on kymmeniä jyrkkärinteisiä sorakumpuja ja<br />
niiden välissä suppia. Rávdojávrin kohdalla harju<br />
yhdistyy jälleen yhdeksi noin kymmenmetriseksi<br />
selänteeksi, joka Gopmirdanjogajávrin eteläpuolella<br />
on hyvin teräväharjainen ja jyrkkärinteinen.<br />
Kaamasjoen–Čieskadasjohkan harjun itäpuolella<br />
olevat hiekkaselänteet kuuluvat katkonaiseen har-<br />
jujaksoon, joka kulkee Vuomavaaran lounaisrinnettä<br />
seuraten Siikalompolon ja Siikajärven kautta<br />
Utsjoen laaksoon.<br />
Erämaa-alueen länsiosassa on huomattavan<br />
kookas harjujakso, joka kulkee laaksoja ja tunturien<br />
välisiä kuruja seuraten lounaasta koilliseen<br />
Čulloveijohkan sivulaaksosta Gáimmoáivin kaakkoispuolitse<br />
Čársejohkan laaksoon ja sieltä itään<br />
Mádjohkan laaksoon. Čársejohkan alajuoksulla<br />
on lisäksi eri jäätikköjokisysteemiin kuuluvia harjuselänteitä<br />
ja -kumpuja, jotka jatkuvat pohjoiseen<br />
Goahppelašjávrin (Kuoppilasjärvi) kautta<br />
ja Goahppelašjohkan (Kuoppilasjoki) laakson<br />
pohjaa pitkin Tenolle. Goahppelašjávrin eteläpuolella<br />
harju muodostuu kymmeniä metrejä korkeista<br />
sora- ja hiekkakummuista ja niiden välisistä<br />
supista. Noin viisi kilometriä Goahppelašjávrin<br />
pohjoispuolella harju muuttuu teräväharjaiseksi<br />
selänteeksi, joka nousee laakson pohjalta<br />
sen jyrkälle itärinteelle. Akujoen laaksossa oleva<br />
länsi-itäsuuntainen harju on muodoltaan pyöristynyt,<br />
jopa yli 20 metriä korkea muodostuma,<br />
joka katkeaa useiksi noin kilometrin mittaisiksi<br />
selänteiksi. Akujoen harju (kuva 3) on ilmeisesti<br />
muita harjuja vanhempi ja syntynyt viimeistä jäätiköitymistä<br />
edeltäneen tai vielä sitä aikaisemman<br />
jäätiköitymisen sulamisvaiheessa.<br />
Paistunturi–Kevo-alueella on harjujen lisäksi<br />
myös muita soraa ja hiekkaa olevia maaperämuodostumia.<br />
Fiellogahjohkan ja siihen etelästä<br />
Suohpášoaivin pohjoisrinteiltä alkunsa saavan<br />
puron yhtymäkohdassa on noin kilometrin pituinen<br />
ja 600 metriä leveä huonosti lajittuneesta<br />
sorasta ja hiekasta koostuva alue. Se on ns. purkausdelta<br />
joka syntyi, kun sulamisvedet kuluttivat<br />
Suohpášoaivin rinteillä olleista kuruista ja<br />
uomista kiviainesta, joka kulkeutui rinnettä alas ja<br />
kerrostui laakson pohjalle. Noin kolme kilometriä<br />
Goahppelašjávrin itäpuolella on matalia rinneharjuja,<br />
jotka kulkevat tunturin rinnettä alas matalina<br />
selänteinä. Ne syntyivät, kun sulamisvesivirrat<br />
syöksyivät railojen kohdalla jäätikön reunan alle<br />
ja mukana kulkeutunut hiekka ja sora kasaantuivat<br />
railon pohjalle sen suuntaisiksi harjanteiksi.<br />
Kevon luonnonpuiston pohjoisosassa Sirrájávrin<br />
ympäristössä on pieniä, runsaan metrin korkuisia<br />
harjuja, jotka kiemurtelevat teräväharjaisina<br />
selänteinä tunturien rinteillä. Vaatimattomasta<br />
koostaan huolimatta ne ovat puuttomassa tunturimaisemassa<br />
varsin silmiinpistäviä geologisia<br />
muodostumia.<br />
23
Change language