Avaa tiedosto - TamPub - Tampereen yliopisto

115
Moniammatillinen ryhmä oli työskentelyn voimavara. Se toimi paineiden tasaajana ja kullekin
määritellyt vastuut helpottivat työskentelyä. Ryhmän jäsenten välinen vuorovaikutus oli
vastavuoroista, avointa ja luottamuksellista. Ryhmässä olevan osaamisen hyödyntäminen ei
aina ollut helppoa, koska siihen ei ollut taitoa varsinkaan oppimisprojektin alkuvaiheessa.
Vuorovaikutusta edistivät toisen ihmisen arvostus, myönteiset, ennakkoluulottomat asenteet,
ihmisten ja alojen tuntemus ja toimintaa tukeva ilmapiiri. Esteinä olivat kielteiset arvot ja
asenteet, yhteisen tavoitteen puuttuminen, vieraus, yksin puurtamisen perinne ja kiire. Vaikeissa
tilanteissa toisen ihmisen ja alan tunteminen sekä huumori auttoivat eteenpäin.
Tutkimusaineistoissa painottui se, että eri ammattien osaaminen tulisi hyödyntää paljon paremmin
yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi, sillä moniammatillisuudesta on tullut sosiaalija
terveysalan kvalifikaatio. Moniammatillisuudessa oli kyse siitä, että eri alojen asiantuntijat
täydensivät toinen toisensa osaamista. Moniammatillisuus ei siis tarkoittanut laaja-alaista,
horisontaalista osaamisesta ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalalla.
Moniammatillisuutta käsitteleviä tutkimuksia on paljon ja niiden tulokset ovat keskenään ristiriitaisia.
Tutkimuksissa monialaisuus tai moniammatillisuus on nimetty vuorovaikutus- ja
auttamisvalmiuksiksi (Pelttari 1997), vuorovaikutustaidoiksi (Lohiniva 1999) ja yhteistyökumppanuudeksi
(Jaroma 2000). Vuorovaikutus on liitetty ihmisten väliseen toimintaan, jolloin
kehittämistarpeina on pidetty ihmissuhde- ja vuorovaikutustaitojen kehittämistä (Naumanen-Tuomela
2001). Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulutuksesta valmistuneilta odotetaan
hyviä työelämätaitoja, jotka edellyttävät yhteistyöhalua, -kykyä ja -taitoja ja hyvää
ammattiosaamista. Se sisältää mm. kommunikaatio-, vuorovaikutus- ja sosiaalisia taitoja.
(Vesterinen 2001.) Moniammatillista osaamista on kuvattu myös yliammatillisena ammattitaitona
tai laaja-alaisuutena, joka on edellyttänyt kykyä toimia yhdessä yli ammattirajojen, samoin
työyhteisön, organisaation ja koko palvelujärjestelmän aktiivisen kehittämisen osaamista
(Honkakoski 1995).
Moniammatillisuus hoitokulttuurissa tarkoittaa ryhmätyötä ja eri ammattilaisten työpanoksen
koordinointia sekä toiminnan sujuvuutta asiakkaan hyväksi eikä välttämättä yhdessä tekemistä.
Ristiriitoja on olemassa, ja yhteistyö on onnistunut parhaiten oman ammattikunnan ja
oman organisaation sisällä. Moniammatillista avointa keskustelua on varsin vähän tai sitä ei
välttämättä käydä lainkaan. Lyhyttä kirjallista viestintää on suosittu, vaikka keskustelulle olisikin
ollut mahdollisuus. (Laakkonen 2004, 124 - 125, 131 - 132.) Lapsiperheiden terveyden